huidunperä Pakkasesta ennen ja nyt
Nyt on näillä leveysasteilla sateiden jälkeen siirrytty pakkaskauteen. Huidunperällä on varttunut ikäpolvi katsonut aiheelliseksi kertoilla nuorimmilleen, miten tässä maassa ja kotipitäjässä on ennen tavattu kokea pakkastalvet, koviakin, jopa myös nälkävuosia, ja millä keinoin molemmista on aikanaan selvitty.
Ongelmia entisaikoina syntyi, kun maa oli köyhä ja selviytymisen keinot vähäiset. Erityisesti kertojat muistavat aikanaan saaneensa kuulla toistetun vuosien 1867–68 katoja. Huidunperälläkin pettuleipä oli todellisuutta. Uudet haudat täyttivät seurakuntien hautausmaat. Vanha polvi kertoili, miten Snellman silloin joutui meillä erityistoimin hoitamaan kansakunnan selviytymistä ulkopuoliseen apuun turvautumalla.
Painajasimainen muistikuva säilyi maaseudulla vuodesta pitkään.
Varsinaissuomalaisessa Marttilan pitäjässä muuan suuri peltoaukea tunnetaan vieläkin Vaivaisten lakiana eli lakeutena, kun viima ja pakkanen näännyttivät näiden seutujen kautta liikkeelle lähteneiden nälkäisten joukkoja. Toki sittemmin on tultu paremmin toimeen, joskin kovat pakkastalvet ovat tavanneet kuulua asuaan.
Muutamissa perheissä onkin täällä näinä päivinä kerrottu isovanhempien toimesta nuorimmalle polvelle eli taksikyydeillä kouluun ajaville ja sillä kotiin palaaville, miten koulukäynnin oli seudulla tapana sujua viime vuosisadan alkupuolella.
Silloiset kouluikäiset kävivät kotipitäjän ainoaa kansakoulua. Ajan vaatetus ei ollut kaksista. Koululaiset tekivät koulumatkansa jalan ja palelivat vahvan lumen keskessä. Varsinkin tyttöjen nauhapieksut olivat hatarat.
Onnenkantamoisia olivat ne lapset, joiden isovanhempien vanhuudenkoti oli monikilometrisen koulumatkan puolivälissä. Isoäiti tapasi silloin kutsua lapset sisään, tarjosi lämmintä juotavaa ja antoi paleleviin jalkoihin pesemänsä, parsimansa kuivat, lämpimät sukat. Riisutut taas jäivät isoäidin seuraavaksi huollettaviksi. Lämmin ja avulias oli isoäiti oman äitinsä juuri menettäneille lapsille.
Pakkasilla tapasi maaseudun asukkaiden elämässä tapahtua tuttuja muutoksia myös normaaleina vuosina. Ei ollut kyse mistään eloonjäämiskamppailusta vaan pyrittiin silloin yksinkertaistamaan, pelkistämään päivittäinen olo ja elämä.
Pakkastalvina oli viime vuosisadan alkupuolella tapana, että talon toimet ja asuminen keskitettiin silloin tupaan ja keittiöön ja muut huoneet jätettiin polttopuiden säästämiseksi kylmilleen. Salihuone ja kammarit olivat turhaa ylellisyyttä. Miespuolisella palkollisella oli yösija tuvan ylissängyssä, naispalvelijoilla pikku sivuhuoneessa. Isäntäväki lapsineen nukkui tupakammarissa.
Maaseudun eläjien ylellisyys oli pakkaskausina lauantaisauna. Löylyn lämpöä varsinkin isovanhemmat arvostivat siinä kuin nuoret renkipojat. Säästäviä oltiin, vain kerran viikossa sauna lämpesi.
Vähäisiä olivat maaseudun muunkin elämisen mukavuudet silloin. Perheissä oli vuoteiden lisäksi vain yksi levon ja mukavuuden tyyssija, keinutuoli. Se oli tuvan peruskalustoa ja tapasi olla ennalta määrätty talon vanhalle isännälle, joka siinä myös viihtyi ja jossa tapasi lukea päivän aviisin. Naisille keinusta ei ollut käyttäjäksi työn paljoudenkaan vuoksi.
Nyt tunnetaan maaseudullakin monituiset ajan mukavuudet. Miesten ja naisten työt ovat fyysisesti helpottuneet koneistuksen tuloksena. Naiset ruumiillinen työ oli aikanaan melkoinen, kun kantoivat vedet kaivosta keittiöön, karjalle navettaan ja kylpijöille saunaan.
Sähkö saatiin kautta maaseudun vasta 1950-luvulla. Tulivat myös vesijohdot, sähköhellat, jääkaapit, pesukoneet, pakastimet. Tilanteen täydellistivät karjatilojen lypsykoneet.
Lopuksi muistelijat totesivat pakkaspuheitten päätteeksi, että lammas on ollut pitkään maaseudun väestön hyväntekijä. Lämmönantaja se on ollut villoineen, turkkeineen.
Eli melkoinen ja arvostettu on lampaittemme merkitys osaltaan tässä pakkasten maassa vuosisatojen mittaan ollut ja sitä se edelleenkin on.
Pehmeämmäksi ja lämpimämmäksi ovat lampaamme tässä kylmässä ilmanalassa olomme tehneet, oli varttuneen polven muistelijoiden sanoma tämän päivän nuorimmille, näille nykykoululaisillemme.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
