SIMONKADULLA AutetaankoRuotsia hädässä?
Suomessa on makusteltu kuluneen viikon aikana ajatusta yhteisestä puolustusliitosta naapurimaa Ruotsin kanssa. Kaikkien vuosien jälkeen Suomella olisi taas kerrankin mahdollisuus palata läheisiin väleihin entisen emämaansa kanssa.
Suomi-Ruotsi-pakti vedettiin naftaliinista pian sen jälkeen, kun Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja puolustusministeri Karin Enström ehdottivat lehtikirjoituksessa Pohjolan puolustusyhteistyön tehostamisesta Dagens Nyheterissä.
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajan, puolustusministeri Carl Haglundin sydän sykki ajatukselle. Pian Haglund alkoi mielessä luonnostella yhteistä valtiosopimusta.
Miksipä ei, sillä Suomen kumppanuus Ruotsin kanssa olisi luontevaa, kun muut skandimaat ovat jo löytäneet turvaa Natosta.
Uutta Kalmarin unionia ei Pohjolaan vielä olla perustamassa.
Puolustusvaliokunnan johtokaksikko, Jussi Niinistö (ps.) ja Seppo Kääriäinen (kesk.), eivät tyrmänneet ajatusta. Kumppanuudelle molemmat esittivät omat varauksensa.
Niinistö pelkää, että kyse on ruotsalaisen aseteollisuuden juonesta, jonka varjolla se pönkittää vaan markkina-asemaansa ja myy Jas-hävittäjiä.
Kääriäinen ei puolestaan näe avauksessa mitään uutta. Esimerkiksi Suomi ja Ruotsi ovat hoitaneet merivalvontaa yhdessä jo monien vuosien ajan.
Yhteistyössä raja vedetään sotakalustoon, kuka sen viimekädessä omistaa, naapuri vai oma oma-armeija.
Keskustelualoitteen taustalla piilee myös Ruotsin ikivanha puolustusstrategia. Ruotsissa uskottaneen edelleen, että Suomi pysyy itärajan vahtina.
Kuningaskunnan maanpuolustus riutuu pian, kun mahtiarmeija supistetaan murto-osaan nykyisestä 2019 mennessä.
Ruotsin suurvaltakaudella Suomi oli yksi valtakunnan maakunnissa. Kyse ei ollut Ruotsi-Suomesta vaan pelkästä Ruotsista, jonka yksi itäinen kolkka oli piskuinen Suomi.
Aika tavallista oli, että sotia ei nähty Ruotsissa. Monet kahakat ja sodat käytiin suomalaisten asuttamalla maaperällä. Idän tsaarit komensivat ensin kasakkansa Suomeen, eivät merentakaiseen valtakuntaan.
Noista ajoista ajattelutapa ei ole juuri muuttunut parin sadan vuoden kuluessa. Vieläpä kylmän sodan aikana puskurivaltioajattelu oli vahvaa Ruotsissa.
Viikolla pohditutti myös, mättääkö kotikasvatuksessa, kouluopetuksessa vaiko poliitikoissa, kun suomalaisten yleinen politiikkatietämys on hataralla pohjalla. Politiikka ei vaan kiinnosta, lienee yleisin syy tietämättömyyteen.
Helsingin Sanomien tietovisa paljasti muun muassa, että kolmannes kansasta luulee edelleen, että keskusta istuu vielä maan hallituksessa.
Hallituksessa istuvat puolueet pitäisi kyllä tietää, mutta ei kai väliä, tietääkö tavis sen, kuka lopulta nimittää maan pääministerin tehtäväänsä.
Kansa ei välttämättä ole tyhmä, jos politiikan knoppitietous ei ole hallussa. Monet suomalaiset osaavat varmasti keskustella ja kertoa mielipiteensä useastakin poliittisesta kysymyksestä.
Virkaa hoitava presidenttimme on aloittanut vuotensa aktiivisesti. Sauli Niinistö piipahti hiljattain Kaakkois-Suomessa maakuntamatkalla. Monien yllätykseksi Niinistö rupatteli Nuijamaan raja-asemalla tovin aikaa viipurilaisen matkaajan kanssa – venäjäksi tietenkin.
Presidentinvaaleissa Niinistö ei juuri kielitaidollaan pröystäillyt. Presidentti Mauno Koiviston tasolle Niinistö sillä tuskin yltää, mutta pääasia on, että yrittää. Venäläiset naapurimme osaavat varmasti arvostaa presidenttimme piilevää taitoa.
Reissulla pulpahti taas esiin Niinistölle tunnettu lausuntatyyli. Hän näpäytti vaihteeksi poliitikkoja, tällä kertaa sopimattomista puheista.
Oikeastaan Niinistö lähetti kekkosmaisen myllykirjeen puolustusministerillemme, kun häneltä kysyttiin Suomen ja Ruotsin mahdollisesta puolustusliitosta. Niinistön mielestä suomalaiset vastaavat kysymyksiin, joita ei edes kysytä.
”Minusta aina ei tarvitse vastata silloin kun ei kysytä”, hän sanoi ja piikitteli Haglundin johtopäätöstä ruotsalaiskollegoidensa pohdiskelusta.
Siis, suu soukemmalle, kehottaa Niinistö poliitikkoja.
JANNE IMPIÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
