Maatilan ympäristöluvan hintasamaa luokkaa kuin ydinvoimalan

Suuren eläinsuojan, kuten yli 300 lehmän navetan, ympäristölupa kallistui vuodenvaihteessa 3,5-kertaiseksi 11 880 euroon. Parilla ison navetan luvan hinnalla kustantaa Fennovoiman tulevan ydinvoimalan luvat. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Valtioneuvosto korotti ympäristöluvista perittäviä maksuja vuoden vaihteessa. Korotukset osuvat raskaasti keskikokoisiin ja isoihin maatiloihin ja turkistarhoihin. Samoin vesilakiin nojaavat luvat kallistuivat.

Asetus tuli voimaan vuoden vaihteessa ja sitä sovelletaan voimaantulojen jälkeen vireille tulleisiin ympäristölupahakemuksiin.

Tänä vuonna vireille tulevasta ison eläinsuojan ja turkistarhan ympäristöluvasta veloitetaan 11 880 euroa, kun vanha taksa oli alle 3 500 euroa. Isolla tilalla tarkoitetaan yli 300 lypsylehmän, tuhannen emakon tai 8000 minkin yksikköä.

Uusi taksa on samaa kertaluokkaa ydinvoimalan luvan kanssa. Kahdella ison karjatilan ympäristöluvalla kustantaisi lähes Olkiluoto kolmosen luvan.

Lainsäädäntöneuvos Sami Kouki valtiovarainministeriöstä toteaa, että ympäristölupien taksoissa oli jälkeenjääneisyyttä, jota pyrittiin korjaamaan. Lupien hinnoissa tähdätään kustannusvastaavuuteen eli luvan hakijalta peritään käsittelystä aiheutuvat kulut.

Vuoden vaihteessa voimaan tullut asetus sääntelee kahdeksan ministeriön alaisia taksoja. Pääsääntö on, että käsittelykulut kuuluu kattaa lupamaksuilla. Poikkeuksena ovat vesi- ja ympäristönsuojelulakien nojalla myönnettävät luvat.

Niiden käsittelykuluista saatiin aiemmin katetuksi vain kolmannes. Korotusten jälkeen hakijat maksavat noin puolet lupien käsittelykuluista.

Kehittämispäällikkö Riitta Pirhonen ympäristöministeriöstä toteaa, että karjasuojien ja turkistarhojen ympäristölupiin tulleet korotukset perustuvat aluehallintovirastoista saatuihin arvoihin siitä, miten paljon lupien käsittely vie aikaa.

Kyse on Pirhosen mukaan arvioista, eikä yksittäisten lupien käsittelyaikoja ole seurattu. Aluehallintovirastojen mukaan käsittelyajoissa oli alimitoitusta etenkin karjasuojien ja turkistarhojen luvissa.

Pirhosen mukaan korotuspaineita on edelleen.

Valtiovalta haluaa, että käsittelykulut peritään sataprosenttisesti hakijalta, mutta ympäristö- ja vesilakien nojalla myönnettävissä luvissa maksut kattavat vain puolet kuluista.

Maksupolitiikka osoittaa, että valtiovalta on halunnut osallistua tiettyjen ympäristölupien käsittelymaksuihin, mutta miten pitkään tätä jatkuu, jos mietitään valtiontalouden tilaa, Pirhonen toteaa.

VEIKKO NIITTYMAA

SAMI KOUKI

Avaa artikkelin PDF