Hintaan mihin hyvänsä
LUKENUT MIES
Kirja kertoo olevansa tarinaa valtionyhtiöistä. Pikemmin se on kronikka siitä, miten valtio pääsee eroon omaisuudestaan mahdollisimman nopeasti hintaan mihin hyvänsä.
Hullutus alkoi Ilkka Suomisen (kok.) ollessa kauppa- ja teollisuusministerinä. Teollisuusneuvoksena eläkkeelle jäänyt Risto Ranki oli näissä asioissa hänen keskeinen renkinsä.
Ymmärrettävästi Ranki näkee kaikki valtionyhtiöiden yksityistämistoimet myönteisessä valossa. Hulluimmastakin kaupasta hän toteaa, että vaihtoehtoa emme tiedä, koska se ei toteutunut, ja saihan valtio rahaa.
Osin valtionyhtiöiden yksityistäminen oli taloudellisesti aivan perusteltua, koska valtion budjetissa on tärkeämpiäkin kohteita kuin jonkin maailmanlaajuisesti kilpailevan teollisuusyrityksen pääomahuolto. Joitain toimia edellytti ETA/EU-jäsenyys.
Mutta usein syynä oli puhdas muoti ja pelihimo, johon lukuisat Ilkka Suomisen seuraajat ministerinä lankesivat puoluekannasta riippumatta.
Ranki kyselee, kuka oikein omistaa valtionyhtiön, kun valtio omistaa? Siihen aikaan mielestään kauppa- ja teollisuusministeriö ja sen virkamiehet.
Tähän harhaan nämä virkamiehet, siis eräänlaiset tilanhoitajat eli pehtoorit uskovat lujasti edelleen. Siinä mielessä koko yksityistämissekoilu oli virkamiesten iloista peliä kansalaisten rahoilla, jonka heikot poliitikot sallivat.
Esimerkiksi Kemiran lannoiteteollisuuden myyntiin pilkkahintaan ulkomaille ei vastuunkantajaa löydy. Ministeri Jyri Häkämiehen (kok.) kaudella se toteutui, mutta ainakin kolme edellistä vastuuministeriä salli sen pakkomielteisen valmistelun eduskunnan tahdosta piittaamatta.
Lukija menee sekaisin laskiessaan kuinka monta jotenkin epäonnistunutta projektia osaston keskeinen virkamies Markku Tapio vuosien mittaan on vetänyt. Yksityisellä sektorilla olisi tullut potkut kymmenen kertaa, mutta valtion virkamies istuu kuin tatti.
PEKKA ALAROTU
Risto Ranki: Niin siinä käy kun
omistaa. Tarinaa valtionyhtiöistä. 415 sivua. Edita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
