Lukijalta: Perusterveydenhuollon palveluiden keskittäminen vaikuttaa jo passiiviselta eutanasialta

Myös muilla kuin kasvukeskuksissa asuvilla pitää olla oikeus perusterveydenhuollon palveluihin, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Pitkään Terho-saattohoitokodin johtajana toiminut lääkäri Juha Hänninen on todennut, että passiivista eutanasiaa voi olla se, ettei potilaan elämää ylläpitäviä hoitoja jatketa tai tietyssä tilanteessa enää edes aloiteta. Mikäli kyseessä on hoito, jolle on lääketieteelliset perusteet ja potilas hyötyisi siitä, on hoidon antamatta jättö tai sen lopettaminen laiminlyöntiä tai heitteillejättöä.

On täysin mahdollista, että perusterveydenhuollon palvelujen keskittäminen johtaa tai on jo johtanut tällaiseen heitteillejättöön. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos hyvinvointialueen asukas ei saa asianmukaista hoitoa siksi, ettei saa aikaa sosiaali- ja terveyskeskukseen mutta ei kuulu päivystykseenkään. Tämä on jo arkipäivää pienillä maaseutupaikkakunnilla. Tämä kostautuu eittämättä elämänlaadun huononemisena, kärsimyksinä ja ennen pitkää kalliimpana erikoissairaanhoitona.

Passiivisen eutanasian tunnusmerkit täyttyvät, jos hoitoa vaativa kuntalainen ei saa tarvitsemaansa hoitoa vaan jää palvelujen ulkopuolelle. Kaikilla ei ole rahaa tai voimavaroja pitää puoliaan sairautensa hoitamiseksi. Kaikki eivät jaksa taistella vaan luovuttavat.

Tällaisena perusterveydenhuollon tulevaisuus kaikessa karmeudessaan näyttäytyy, jos tämän hetken suunnitelmat toteutuvat.

Mitä merkitystä on lakiteksteillä, jos tulkinta on vain veteen piirretty viiva? Mitä on nykyisen palvelustrategian mukainen ”yhdenvertaisuus” tai ”asukkaiden palvelujen tarpeen huomioon ottaminen lähellä asiakasta”? Tärkeintähän joka tapauksessa on, että pitäjissä asuvillakin olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hoitoon.

Mielenkiintoista onkin seurata, minkälaista solidaarisuutta hyvinvointialueemme päättäjät osoittavat palvelurakennesuunnitelmasta päättäessään. Kärsivätkö tässä päätöksenteossa niiden paikkakuntien asukkaat, joille ei ole riittävästi puolestapuhujia? Kuinka moni päättäjä voi hyvällä omallatunnolla riistää lähipalvelut ja olla samalla toteuttamassa passiivista eutanasiaa?

Vaihtoehtonahan olisi taata yhdenvertaiset elämälaatua ylläpitävät lähipalvelut myös hyvinvointialueen reuna-alueille asuville. Säästöjä olisi tuolloin haettava esimerkiksi tinkimällä suurten sote-keskusten palveluista tai purkamalla hallintohimmeliä.

Lahja-Elina Vatanen

sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveydenhuollon hallinnon maisteri

Tuupovaara