Tietoverkot vaihtuivat kalaverkkoihin, pitsat ja kebabit ahveniin
Marko Välimäki osti noin vuosi sitten uuden, isomman kalastusaluksen pienemmän lisäksi. Verkonnostokone vaati viime viikolla huoltoa. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoHAILUOTO (MT)
Jo useamman vuoden Marko Välimäki kalasti sivutoimisesti.
Varsinaisessa päätyössään Oulussa Nokia Siemens Networksin spesialistina hän varmisti, että kännykkäverkkojen tukiasemat toimivat niin kuin pitää.
”Työpaikalla käytiin niin monet yt-kierrokset, että työ tuntui epävarmalta”, Välimäki kertaa ja kiipeää pihassaan korjattavana olevan kalastusveneen kannelle.
”Huomasin, että tälläkin hommalla elää.”
Vuonna 2012 Välimäki teki helpottavan valinnan: Hän jätti Nokian vapaaehtoisesti ja otti eropaketin, joka toimi uuden uran starttirahana.
15 vuoden työura insinöörinä oli myös kartuttanut jonkin verran säästöjä, joiden avulla tuore ammattikalastaja sai hankittua kalastusvälineitä.
42-vuotias Välimäki on nyt Hailuodon nuorin kalastaja.
Saarella kalastaa päätoimisesti alle kymmenen ihmistä. Heistä moni lähentelee eläkeikää.
”Nuorten intoa lähteä alalle jarruttavat suuret alkuinvestoinnit”, Välimäki pohtii.
Työ meren armoilla on myös fyysisesti rankkaa. Leppoisaa mökkiuistelua ammatti muistuttaa vain etäisesti.
Leivän perässä merelle on lähdettävä marraskuun räntäviimallakin.
”Muutama vuosi menee, että alkaa saalista saada”, Välimäki kertoo.
Kala-alan kouluja Välimäki ei ole käynyt, eikä hän usko, että pyytämistä koulun penkillä oppisikaan.
Itse hän pääsi pyytämisen saloista jyvälle vanhemmilta ammatinharjoittajilta kysymällä.
Neuvoa hän sai heiltä auliisti. Kateuteen tai kyräilyyn hän ei ole törmännyt.
”Tyytyväisiä ovat, että alalle tulee nuorempaa sakkia.”
Kalastajatulokkaan puheessa kuuluu syvä kunnioitus sekä kokeneempia kalastajia että merta kohtaan.
”Kalastus on pyytämistä, ei ottamista”, hän toistaa useampaan kertaan.
”No en”, Välimäki vastaa, kun kysyn, onko hän yhtään kaivannut entiseen työhönsä.
Nokialla kaiken työn hän teki joko tietokoneella tai mittalaitteella. Istumatyö aiheutti hartiakipuja.
Talvella aurinkoa ei ehtinyt nähdä juuri lainkaan, kun valoisa aika meni sisällä keinovalossa.
”Tuli myös syötyä huonosti. Lounaalle lähdettiin yleensä Oulun keskustan pitsa- ja kebab-paikkoihin.”
Kahden vuoden kalastajauran jälkeen paino on pudonnut toistakymmentä kiloa.
”Kalaa syömme noin viisi kertaa viikossa”, Välimäki nauraa.
Leppoisa ja puhelias mies asuu Hailuodon eteläisellä lahdella Thaimaasta kotoisin olevan vaimonsa kanssa.
Kun aiemmin mies teki pitkää päivää konttorilla ja vaimo hotellikokkina, pariskunnalle jäi vain vähän yhteistä aikaa.
Nyt vaimokin on vaihtanut hotellilta terveyskeskuksen keittiöön, jossa on säännöllisempi työaika.
”Emäntääkin näkee nyt enemmän”, Välimäki iloitsee.
Veneenkorjaus saa jäädä hetkeksi. Ahvenet odottavat kalahallilla fileointia.
Välimäki kalastaa pääasiassa ahventa ja siikaa, lohta ei juurikaan.
Asiakkaita ei ole ollut vaikea löytää. Kaikki menee, mitä tulee.
Hän myy kalaa muun muassa hotellille ja suoraan luotolaisille.
Matkalla Marjaniemen kalahallille Välimäki kaartaa Hailuodon Salen pihaan.
”Tarviikko ahvenfilettä?” hän kysyy kauppiaalta tupakkaa ostaessaan.
”Joo.”
”Paljonko?”
”Viisi kiloa.”
Kaupat on tehty. Kalastaja toimittaa fileet kaupalle muutaman tunnin kuluttua.
Luodon kalastajista vain yksi Välimäen lisäksi jalostaa kalansa.
”Ahventa on helppo pyytää ja fileenä siitä saa hyvän hinnan”, hän toteaa.
Ahventa Välimäki tykkää pyytää myös siksi, ettei se kelpaa hylkeille.
”Hylkeistä on paljon harmia etenkin syksyisin. Ne repivät verkkoja, jäljelle jää vain kalasilppua.”
Välimäen kollega Riitta Rantapirkola näyttää kalahallilla hylkeiden tuhoja.
Iso saavillinen on täynnä lohia, joista parhaat palat on järsitty. Vain päät ja ruodot on jätetty.
Kalastajille maksetaan saalismäärien perusteella hylkeensietopalkkiota.
Se onkin ainoa tukimuoto, jota kalastajat nauttivat mahdollisten investointitukien lisäksi.
Kuten maanviljelijän, myös kalastajan työhön liittyy paljon paperityötä.
”Jokaisesta lohesta pitää ilmoittaa elykeskukselle 48 tunnin sisällä. Kuukausittain koko kalasaalis täytyy ilmoittaa lajeittain kilon tarkkuudella”, Välimäki kertoo.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo tarkasti kalalaitoksia.
Kalahalliin rakennettu fileointikoppi piti hyväksyttää Eviralla ja hygieniapassi vaaditaan.
Vene täytyy saada kalastusalusrekisteriin, jos pyytää kalaa myyntiin.
”Rekisteri on Suomessa täynnä. Käytännössä pitää odottaa, että joku lopettaa, jotta voi itse alkaa kalastaa ammatikseen.”
Kaikesta huolimatta Välimäki on silminnähden tyytyväinen alanvaihtoon. Työajan voi valita itse ja auringonvalosta pääsee nauttimaan talvellakin.
”Kalastus on fyysisesti raskasta, mutta Nokialla oli henkisesti raskasta.”
Haastattelun jälkeen samana iltapäivänä Microsoft ilmoittaa lakkauttavansa Oulun-tutkimusyksikön. Noin 500 entistä Nokian tuotekehitysinsinööriä saa potkut.
Vaikka Nokian verkkoliiketoiminnalla menee kohtalaisen hyvin ja se on palkannut hiljattain lisääkin työntekijöitä, moni oululainen insinööri pohtii nyt, mitä seuraavaksi.
Meressä on paljon kalaa.
SUVI NIEMI
Muutama
vuosi menee, että alkaa
saalista saada.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
