Aamuviideltä on paras aika nähdä lintujen laivueet
Jari Markkula (vasemmalla) yrittää etsiä Leerviikissä majailevaa kyhmyhaahkaa, jotta sveitsiläiset Dominik Henseler ja René Hardegger näkisivät sen myös. ”Lintu on ollut täällä seitsemänä tai kahdeksana keväänä. Se häipyy kesäkuussa”, Markkula sanoo. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoVIROLAHTI (MT)
Tänne Virolahden Leerviikin niemennokkaan kannattaisi tulla viiden aikaan aamulla. Siihen aikaan arktisten lintujen muutto kohti pohjoisen tundraa on vilkkaimmillaan. Lintujen laivueita lentää silloin alueen yli tuhkatiheään.
”Ehkä jo neljältä kannattaa tulla. Illalla voi tulla uudestaan, kuuden ja auringonlaskun välillä”, lintuharrastaja Jari Markkula kertoo lintujen katselemisen aikataulusta.
Paljon lintuja lentää yli myös öisin. Silloin vain ääni kuuluu taivaalta.
Mutta nyt sataa, tuulee koillisesta ja linnut ovat jättäneet muuttopuuhat tältä päivältä sikseen.
”Tänään ei muuta yksikään lintu. Heti kun lämpenee, ne lähtevät taas liikkeelle.”
Maaseudun Tulevaisuus kävi Virolahdella toukokuun lopulla, mutta muutto jatkuu kesäkuuhun. Viimeinen muuttaja on isosirri. Sen päämuutto on kymmenennen päivän tienoilla. Mutta isosirrit lentävät usein niin korkealla, ettei niitä näe.
Kesäkuussa muuttaa vielä myös sepelhanhia, tundrakurmitsoja ja punakuireja. Kesäkuussa muuttavat kaikista pisimmälle tundralle menevät.
Niemen kärjestä on laaja näkymä ja meren yllä lentävät linnut näkee kaukaa. Paikka on erinomainen, koska lintujen kulkua voi seurata pitkään.
Tänä vuonna linnut tulivat täysin aikataulussa. Aikainen kevät ei aikaistanut arktisten lintujen muuttoa.
Varsinkin kevätmuuton aikaan linnut lentävät Virolahden yli.
”Sepelhanhi talvehtii Pohjanmerellä ja suora viiva tundralle vie tästä yli. Todennäköisesti Viipurinlahdella on vielä otollisemmat paikat”, Markkula sanoo.
Virolahden suosio lintujen keskuudessa johtuu siitä, että Suomenlahti alkaa kaartua etelään. Linnut lentävät mielellään veden yllä Suomenlahtea pitkin. Kun rannikko kääntyy etelään, se on maamerkki kääntää lento koilliseen.
Seuraava luontainen vesialue on Laatokka, jota seuraten moni laji lentää Vienanmerelle päin.
Syysmuutossa linnut lentävät leveämpää väylää, mutta niitä on paljon enemmän. Jos pesintä onnistuu, lintuja voi olla kolme kertaa enemmän.
Muuttavien lintujen puute tai kylmä sää ei haittaa sveitsiläisiä René Hardeggeriä ja Dominik Henseleriä.
”Täällä pesii paljon lintuja, joita Sveitsissä ei ole. Haluaisimme nähdä pöllöjä, lapinsirkun, keltasirkun ja kyhmyhaahkan”, Hardegger sanoo.
He ovat pyöräilleet Baltian maiden kautta Virolahdelle ja jatkavat itärajaa pitkin pohjoiseen.
Leerviikkiin he löysivät, koska sattuivat kysymään Kotkassa lintumiehen näköiseltä kaverilta vinkkiä.
”Suomessa olemme jutelleet useamman kanssa linnuista ja luonnosta kahdessa päivässä kuin kaikissa Baltian maissa yhteensä”, Hardegger kertoo.
Hardegger ja Henseler pyöräilivät Baltian rantoja kuukauden. Matkan pohjoisin piste on Varangin niemimaalla ja paluu kotiin heinäkuun lopulla.
”Suurin osa on samoja, täällä lintuja on joukko enemmän”, Henseler kommentoi maiden linnustojen eroja.
Moni hyvä paikka on yksityisessä omistuksessa. Leerviikin niemi on lintujen tarkkailijoiden käytössä kevätmuuton aikaan aluetta ylläpitävän yhdistyksen luvalla.
Hyvällä säällä Leerviikissä on tunkua, eivätkä kaikki halua lintuharrastajia pihalleen. Vastakkainasettelua vähentämään ja harrastajia oikeaan paikkaan ohjaamaan on kehitetty Arktika-päivät parhaimpaan muuttoaikaan.
Markkula on vastannut Arktikan käytännön järjestelyistä kahdeksana vuonna. Hän on myös yksi alueen vapaa-ajan asukkaista ja asettunut tänne lintujen takia.
Lintuharrastajat tekevät yhteistyötä myös metsästäjien kanssa.
”Supikoiran ja minkin kantojen hallinta on yhteinen harrastus. Ilman lintuja meillä ei ole katsottavaa, eikä heillä ole metsästettävää”, Markkula sanoo.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
