Aina vain paranee

Farssi ja absurdi murhenäytelmä.

Ei saisi olla, mutta on kuitenkin: maan historian ehkä suurin hallintouudistus.

Jo usealla hallituksella on ollut yritystä remontoida kuntien palvelut ja varautua kasvavaan vanhusväkeen.

Ei vain ole onnistunut. Tekisi melkein mieli uskoa, että syynä on Vattin ja Jyväskylän yliopiston tutkijoiden havainto: mitä isompi huoli oman valtuustopaikan säilymisestä, sitä varmemmin liitosta vastustetaan.

Mutta en usko. En kuntapäättäjänä enkä erityisesti politiikkaa seuraavana toimittajana. Kyllä kunnissa osataan ajatella myös kunnan eikä vain omaa etua.

(Olen sitä paitsi sanonut kateellisille, että lapsenlikka tienaa Mannerheimin lastensuojeluliiton suosituspalkalla illassa enemmän kuin valtuutettu kokouksessaan.)

Hallitus on sekoittanut sopan ihan itse.

Kiire, pakko, ylimielinen asenne ovat huonot eväät uudistaa mitään, saati sitten palve-

luita. Varsinkin varttuneempi väki kiertää

infoilloissa kyselemässä palvelujensa perään, heillä kun ei ole jonotonta työterveyshuol-

toa.

Juuri palveluilla tätä uudistusta perusteltiin. Koottiin kymmenien asiantuntijoiden työryhmä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) kiitti kauan hiotusta raportista, mutta ilme kertoi, että ihan kiva, mutta meillä päättää ministeri.

Ja kun lopputulos oli mitä oli, pantiin pystyyn uusi konklaavi, joka nosti kuohunnan jo nimitysvaiheessa. Ministeri vaimensi kuohunnan ottamalla ryhmään lopulta kaikki hallituspuolueiden tarjokkaat. Määrä korvaa laadun?

Sen jälkeen onkin turha sanoa, että uudistusta tehdään palvelut ja asiantuntijuus edellä. Valmistelu on nyt avoimesti poliittista ja sillä myös vauhditetaan kuntaremonttia. Papukaija-merkki ministerille tämän myöntämisestä.

Uudistusten kytkös kiistettiin aluksi, mutta sote-palveluita ollaan nyt laittamassa sellaiseen asentoon, etteivät niistä pääse päättämään kuin ison (vastuu)kunnan ihmiset.

Uuden ryhmän johtoon ministeri ei kelpuuttanut siihen itseoikeutetusti kuuluvaa kansliapäällikköä, vaan istutti ihmisen oman puolueensa vaikutuspiiristä. Ennen kuulumatonta, sanovat asiantuntijat.

Hankkeen politisoituminen sai jo vuosi sitten yhden kansliapäällikön eroamaan virastaan. Kauankohan nykyinen kestää? Ainakin tämä lienee oppinut, ettei kaikkien työtä sovi arvostella.

Ministerin oma jakkara ei heilu, koska hän on tärkeä SDP:n ääniharava Espoossa.

Asiantuntijat ihmettelevät, miksi heitä vaivataan, jos poliitikot pyyhkivät raporteilla lattioita ennen kuin kopiokone on jäähtynyt.

Oikeuskanslerin hyvin ajoitetun lausunnon odotettiin tuovan hallitukseen ryhtiliikettä, mutta kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) ei huomannut siinä edes moitteita. Matka jatkuu, sanoi mummo lumessa.

Kuntaparat kysyvät, että kenelle tässä voi enää valittaa, kun ei oikeuskanslerinkaan sana paina.

Laki jatkoi matkaansa valiokuntiin, joissa pitäisi nyt tietää, mitä päätetään. Touko–kesäkuussa tiedetään, lupasi Virkkunen.

Ryhmäjohtaja Petteri Orpo lupasi eduskunnalla olevan riittävästi tietoa siinä vaiheessa, kun päätöksiä tehdään.

Se voi tarkoittaa kirjaimellisesti ottaen vasta loppuvuotta ja sitä, että itse lain valmistelu tehdään laput silmillä.

Huomattava on myös, että sote-ryhmällä on valmisteluaikaa vuoden loppuun, mutta kuntien pitää tietää liitosselvityskumppaninsa jo marraskuussa. Porua tulee vielä, uskokaa pois.

Fiksu hallitus ottaisi nyt hallituskauden mittaisen aikalisän.

Sekasotkua eivät helpota lukuisat, liikkuvat ja lykkääntyvät päivämäärät, joiden takia kunnissa tarvitaan kohta päätoiminen virkamies vahtimaan, ettei mikään aikaraja vilahda ohi.

Oma lukunsa on pääkaupunkiseutu, jossa metropolialueen liitoslausunnot pitäisi antaa jo toukokuussa, mutta sote-selvyys tulee vasta kesäkuussa. Virkkunen ei näe aikataulussa ongelmaa.

Oman, metropolialueella sijaitsevan kotikaupunkini johtaja ottaa ja lähtee joka tapauksessa kuukaudeksi Grönlantiin hiihtämään. Ei ole kuulemma pakomatka, vaan vuosia suunniteltu keikka.

Mutta voi olla helpompi urakka kuin kuntarutistus.

Ennen kaikkea se kertonee siitä, etteivät asioita läheltäkään seuraavat arvaa aina hallituksen kiireitä.

eija.mansikkamaki@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF