Mainettaan modernimpi biotalous

Biotalous on yksi poliittisen ilmaston voimasanoista. Meille tämän lehden tekijöille ja teille lukijoille passaa varmasti oikein hyvin, että luonnonvarojen kestävästä käytöstä puhutaan samassa yhteydessä taloudellisen toiminnan kanssa.

Kun tutkimus ja teknologia ovat menneet harppauksittain eteenpäin, ollaan lähellä sitä, että selluloosa taipuu niin mikrokuituina vaatteiden raaka-aineeksi kuin biopolttoaineiksi. Ja aika moneen siltä väliltä.

Biotaloutta ovat myös terveysvaikutteiset elintarvikkeet, joiden kehittämiseksi on tehty paljon töitä. Ehkä Venäjän-kaupan ongelmat saisivat jopa katseet kääntymään siihen, että niille on markkinoita muuallakin, kuten ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) viestitti (MT 10.11.).

Suomen pitäisi nimittäin päästä yli Nokia-krapulan. Kauppataseemme on junnannut enimmäkseen pakkasella kolmisen vuotta putkeen. Eiköhän se jo riitä?

Lukijapalstallamme on pitkään kummeksuttu, miksi uusiutuvasta energiasta puhutaan mutta kivihiiltä poltetaan. Samaa mietin minä. Energiapuun lisäksi teknologia löytyy myös biomassan kaasuttamiselle.

Kun energiaa pystytään periaatteessa tuottamaan tällä tavoin hajautetusti, sillä voidaan korvata tuontia. Energian osuus Suomen kokonaistuonnista vaihtelee toki raakaöljyn hinnan mukaan, mutta sen osuus liikkuu silti 10–15 prosentin paikkeilla. Korvattavaa siis riittää.

Kovin vaikeaa vaan näyttää olevan päästä energiapolitiikassa puheista käytäntöön. Haketuen kiemuratkin haiskahtavat ikävästi siltä, että homma saatetaan vielä kerran säännellä käytännön kannalta liian hankalaksi. Risujen sijaan edelleen palaa siis kivihiili.

Eduskunnan kaikki puolueet julkistivat muutama viikko sitten yksimielisyyttään ilmasto- ja energiatiekartasta vuoteen 2050. Se nojaa nimenomaan uusiutuvaan energiaan. Lisäksi kaivataan kovasti tutkimusta ja tuotekehitystä, jotta syntyy taloudellisesti kannattavia, hiilettömästi toimivia ratkaisuja.

Samaan aikaan maakuntien tutkimusyksiköissä kelaa leikkuri nimeltä

valtiontalouden tehostamisohjelma. Mikä logiikka tässä on?

Esimerkiksi teknologian tutkimuskeskus VTT ilmoitti vähentävänsä yt-neuvotteluiden jälkeen yhteensä yli 330 työpaikkaa. Se lakkauttaa muun muassa Lappeenrannassa sijaitsevan toimipisteensä, joka on tunnettu yhteistyöstään metsäteollisuuden kanssa.

Uusiutuvissa ei kannata hirttäytyä silti vain kasvikunnan luomuksiin. Oli mukava lukea äskettäin tiedotteesta, että pääkaupungissa – tarkalleen ottaen entisen Sipoon alueella sijaitsevassa – Sakarinmäen koulukeskuksessa yli 80 prosenttia energiasta tulee uusiutuvista lähteistä.

Yhdistelmäratkaisu nojaa maalämpöön, aurinkoenergiaan ja lämmön talteenottojärjestelmiin. Kun maa- ja

aurinkolämpö eivät riitä, koulun lämpökeskus käyttää bioöljyä. Sitä tiedote

ei tosin kerro, onko öljy kotimaista vai ei.

Nuorisomme on nimittäin se, jonka vuoksi biotalous pitää saada uuteen nousuun. He ovat nimittäin ne, jotka muutoin joutuvat erittäin ikäviin pakkoratkaisuihin, kun maapallon suorituskyky on ylitetty.

Vaikka kierrätys ja ympäristöarvot kiinnostavat nuoria, harva nuori hakeutuu luonnonvara-alan opintoihin. Biosektorin mielikuvassa on siis jotain pielessä.

Tilanne taitaa käydä entistä heikommaksi, jos luonnontieteiden opetusta vähennetään peruskouluissa ja lukioissa tuntijakouudistusten yhteydessä?

Suurin ongelma on kuitenkin varmaan siinä, että suomalaisessa yhteiskunnassa biotalous edustaa mennyttä maailmaa. Kuten pääministeri Alexander Stubb (kok.) lohkaisi: iPadit ja iPhonet ovat tulevaisuuden juttuja kännyköiden ja paperin sijaan.

Jos aikuiset kokevat ja hokevat tällaista Nokia-krapulaa, niin miten nuoret ajattelisivat toisin?

Peliteollisuudesta pitäisi kiireesti hakea mallia siihen, kuinka madaltaa nuorten kynnystä tulla mukaan myös biotalouden tuotekehitykseen. Kuten Demoksen tutkija Maria Ritola taannoin kysyi: Mikä voisi olla biotalouden start-up-sauna tai Slush-tapaaminen?

Vinkiksi voisi muistuttaa, että ensi viikolla Slush tuo Suomeen nuoria koodaajia ja it-yrittäjiä ympäri maailmaa. Sinne siis kaikki verkottumaan ja oppimaan.

Avaa artikkelin PDF