Halvempaa kuin sairaanhoito: Suomalaisille 500 euron seteli jokaisesta elämäntavoilla karistetusta viidestä vyötärösentistä

Irtokarkkeja, pizzaa, hampurilaisia, rajaton lounas- ja iltabuffet.

Valtio velkaantuu ja kansa lihoo. Laihdutus auttaisi kumpaakin, mutta sitä emme halua kuulla.

Tämä on tosi: suomalaisista aikuisista 60 prosenttia eli lähes kolme miljoonaa on ylipainoisia ja joka neljäs suomalainen eli 1,2 miljoonaa on lihava. Olemme kolmanneksi lihavimpia Euroopassa. Ylipainoisen painoindeksi on 25–30 ja lihavan yli 30. Indeksi lasketaan näin: oma paino kiloina jaetaan pituus kertaa pituudella metreinä.

Vielä helpompi on mittanauha: naisilla vyötärönympärys saisi olla enintään 90 ja miehillä 100 senttimetriä.

Sinänsä jokainen saa elää niin kuin tykkää, mutta liikakilot paisuttavat myös valtion budjettia. Ylipaino on riskitekijä sydänkohtauksille, aivohalvauksille, diabetekselle, syöville, nivelrikolle, rasvamaksalle ja muistisairauksille, muiden muassa.

Näiden hoito maksaa. Kun ihminen sairastaa, syö lääkkeitä ja on pois töistä, hintalappu yhteiskunnalle on laskutavasta riippuen 3–7 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: valtio ottaa ensi vuonna velkaa 12 miljardia euroa.

Jos lihominen on helppoa, laihduttaminen ei aina ole. Leikkauksetkin maksavat, mutta lääkkeistä tullee kelpo apu, kun ne halpenevat.

Ylipainoon voivat altistaa perintötekijät, mutta vähintään yhtä paljon omat valinnat. Siksi vastuuta ei voi ulkoistaa eikä etenkään siirtää lihottavia elintapoja lapselle. Liikakiloista on vaikea päästä eroon, ja ylipaino voi olla taakka myös työ- ja parisuhdemarkkinoilla.

Koska kysymys on elämästä, terveydestä ja hyvästä olosta, olisi myös ylipainoisen etu, että lähimmäiset ja lääkärit voivat ottaa painon puheeksi ilman syyllistämistä ja pelkoa mielen pahoittamisesta.

Erityistä tahdonlujuutta tarvitsemme me naiset, joille vaihdevuodet kerryttävät vaarakiloja vyötärölle.

Naisilla vyötärönympärys saisi olla enintään 90 ja miehillä 100 senttimetriä. 

Ruokamainoksista ei ole varsinaisesti pulaa ja ravintoloiden buffetit aamusta iltaan ovat yleistyneet. Ruokaa on tarjolla liikaa, eikä nälkää ehditä odottaa ja ruokaa pureskella.

Vastapainona liikumme liian vähän. Isojakin lapsia lykitään rattaissa ja kuskataan harrastuksiin autolla. Vanhemmat selaavat odotellessa kännyköitään, vaikka raitis ilma ja metsä tekisivät hyvää.

Kotona odottavat sohva, some ja suoratoistokanavat. Saisikohan sinne väliin pakotettua pienen taukojumpan ja pari sohvaltanousua, joita ilman ohjelma ei jatku? Kouluissa liikutaankin jo myös matikantunneilla.

Jokainen sentti vyötäröltä vastaa yhtä kiloa painosta ja jo viiden prosentin painonpudotus tekee hyvää terveydelle ja valtion budjetille.

Seuraava hallitus miettiköön porkkanoita: miten olisi henkilökohtainen terveysmittaus ja -seuranta ja vaikka 500 euron seteli jokaisesta elämäntavoilla karistetusta viidestä vyötärösentistä? Halvempaa kuin sairaanhoito.

Euroopan liikkuvin kansa kävisi myös vientituotteeksi, kun Pisa-johtajuus on nyt menetetty.