Koirankakka maatuu lämpimässä pian
Yritän aktiivisesti vältellä seuraamasta jokakeväistä koirankakan käsittelyä mediassa. Kyse on tuskastuttavasta
aiheesta. Ongelmalle ei ole olemassa lopullista ratkaisua. Mitä lie masokismia, haluan nyt kuitenkin itse käsitellä
aihetta.
Ongelman aiheuttaja on koiran
uloste ei-toivotuissa paikoissa lähinnä kaupunkimaisissa oloissa. Kaikkein
yksinkertaisin ratkaisu ongelman
hävittämiseksi olisi kaikkien koirien tappaminen. Melko lapsellinen kommentti, eikö? Mutta näinhän se on, ja tällekin vaihtoehdolle löytyy varmasti
kannattajansa. Koska niin kauan kuin on koiria, ne myös ulostavat jonnekin.
Pitäisikö koirien pitäminen olla
sallittua vain haja-asutusalueilla, missä
ulosteet häiritsevät pienempää joukkoa ihmisiä? Tämä vaihtoehto taitaisi rikkoa perustuslakia ja kansalaisten yhdenvertaisuutta, joten ei käy.
Roskiksia pitäisi olla enemmän, mutta kunnilla ei ole varaa ylläpitää ja tyhjentää tiheää julkisten roskisten verkostoa.
Roskisten määrän ja kadulta löytyvien koirankakkojen sekä muiden roskien
välisen riippuvuuden selvittäminen olisi
mielenkiintoista. Todennäköisesti
riippuvuus on melko suurta, mutta kun ei ole varaa niin ei ole varaa.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on esittänyt, että poliisin
sakotusoikeus koirien jätöstelystä siirtyisi
kunnille. Siitä vain, kyllä minä maksan, jos koirieni jätökset ovat jostain syystä jääneet siivoamatta.
Mutta ihanko oikeasti se koiransa
jätökset säännöllisesti jalkakäytävälle
jättävä lähiön asukas muuttaisi toimintatapaansa, vaikka sakotusoikeus siirtyisi kunnalle? Ja kellä olisi aikaa näitä kakkasakkoja käydä antamassa?
Edistykselliset ja yhteisölliset pientalojen asukkaat voivat halutessaan tilata
koirankakkaroskis-tarran ulkoroskikseensa. Tarra kertoo koiranulkoiluttajille, että roskiksen omistaja on antanut luvan pudottaa koirankakkapussit tähän roskikseen. Tämä on yksi parhaimpia parannussovelluksia koirankakka-ongelmaan.
Yksilöistä lähtevää aloitteellisuutta.
Paikallislehti Turkulaisessa lyötiin
faktaa pöytään koirankakasta haastattelemalla Turun yliopiston eläinmuseon
konservaattori Ari Karhilahtea. Karhilahden mukaan talviset kakat maatuvat minimissään kuukaudessa ja viimeistään juhannuksena kaikki talvikakat ovat
hajonneet totaalisesti. Maatumisprosessin nopeuteen vaikuttaa konservaattorin
mukaan kuitenkin moni asia.
Pökäle pitkällä nurmella sateisella
säällä maatuu nopeimmin. Kuiva keli ja jalkakäytävä venyttää haitta-ajan pituutta. Kesällä lämmin sää ja muun muassa
kärpäset, koppakuoriaiset ja toiset pieneläimet vauhdittavat kasojen katoamista.
Ehkä innostuin kirjoittamaan
aiheesta, koska tapasin aurinkoisella
aamuhangella vanhemman rouvan
sauvakävelylenkillä. Ehdin jo varautua
siihen yhdestä asiasta keskusteluun, mutta mitä vielä. Rouva halusi vain
ihastella koiriani ja kertoa, miten hänen mielestään suurin osa ihmisistä aliarvioi koirien älykkyyttä.
Niin, eihän se koiran vika ole, jos sillä on tyhmä omistaja.
sari.penttinen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
