Lähipalvelua on vaikea määritellä
Lähipalvelut ovat kaikkien sydäntä lähellä ja niitä on helppo kannattaa. Mutta mitä niillä tarkoitetaan?
Määritelmä riippuu puhujasta, ilmeni Kuntaliiton talousfoorumissa eli laivaseminaarissa torstaina.
Kuntaliiton mukaan lähipalvelu ottaa huomioon alueen ja asiakkaiden erityispiirteet, saavutettavuuden ja eri ikäryhmien tarpeet. Tarve on usein päivittäistä.
Lapset ja vanhukset tarvitsevat kuitenkin erilaisia ja eri määriä palveluita kuin työikäiset. Siksi yksiselitteistä määritelmää on vaikea tehdä.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Antti Kuopilalle oli yllätys, että tehdyn selvityksen mukaan esimerkiksi harvan asutuksen Kainuussa peräti 93 prosenttia asukkaista asuu alle puolen tunnin ajomatkan päässä terveyskeskuksesta. Se edellyttää tosin omaa autoa ja kesäkeliä.
Liitosmylläkkää odottavissa kunnissa on toivottu, että syrjäseutujen palveluiden turvaamiseksi lakiin kirjattaisiin lähipalveluille kilometrirajat. Kuntaliiton sisälläkin asiaa kannatetaan ja vastustetaan.
”Se betonoisi jonkin mallin ja rajoittaisi esimerkiksi sähköisten palveluiden kehittämistä”, Kuopila toppuuttelee.
Kuntaliitto koettaakin hakea selkeyttä lähipalveluihin uudella hankkeella. Siinä etsitään paitsi määritelmää myös käytännön työkaluja, toimintamalleja, kumppanuuksia ja hyviä esimerkkejä.
Asian tiimoilta järjestetään ensimmäinen foorumi 6. toukokuuta.
Hankkeen kokeilualueena on Kainuu.
Ilmajoen kunnanjohtaja Seppo Pirttikoski katsoo, että jos suuriin sosiaali- ja terveysalueisiin (sote) mennään, kuntien lähipalveluista pitää sopia kirjallisesti.
”Palveluiden vähimmäistaso ja läheisyys on turvattava perussopimuksessa, ja peruskunnan tulee voida vaikuttaa niiden tasoon ja laatuun.”
Ilmajoki on jo tehnyt sopimuksen yhteistyössään Jalasjärven ja Kurikan kanssa ja on yhteistyöhön tyytyväinen. Kuntaliitoksiin se ei halua.
Sen sijaan maakunnallinen sote-alue kelpaa, jos työnantajia tulee vain yksi ja lähipalveluiden perussopimus saadaan aikaan.
Pirttikoski pelkää, että jos sote-alueen sisälle sallitaan pienet perustason alueet, syntyy kilpailua, hinnat nousevat ja palvelut huonontuvat.
Valtiovalta uskoo sähköisiin lähipalveluihin.
Valtiovarainministeriö kehittelee mallia, jossa 160 kunnan vastuulle annettaisiin kaikki valtionhallinnon palvelut poliisista Kelaan ja maistraattiin. Palvelupisteet sijaitsivat niin, että 90 prosenttia suomalaisista asuisi enintään 40 kilometrin päässä niistä.
Palvelupisteistä seuraava askel olisi videoyhteystoimisto ja viimeinen kotiin annettavat päätelaitteet.
Myös erilaisia kotiin vietäviä palveluja kehitetään. Se edellyttäisi Kuntaliiton mielestä ajatusmuutosta: palvelu ei ole enää paikka, jonne mennään, vaan asia, joka tulee kotiin.
Yhtenä esteenä nähdään tiukat ammatti- ja pätevyysvaatimukset. Niiden vuoksi mökin mummolle on vaikeaa viedä moniosaajaa, joka tarjoaisi monipuolista apua hoiva- ja kotitöihin.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Maaseudun lähipalveluista
lisää sivulla 12.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
