Sata vuotta jääkarttoja
Perjantaina 12.3. tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen ensimmäisen viikoittaisen jääkartan julkaisemisesta. Päivittäin Itämeren jääkartta on julkaistu vuodesta 1994 lähtien.
Ensimmäisiä jäähavaintoja alettiin kerätä vuonna 1846 J.J. Nervanderin aloittamien ilmastollisten tutkimusten yhteydessä. ”Tietojen keruu koski tuolloin ranta-, ei ulappajäitä”, kertoo Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun jääasiantuntija Jouni Vainio.
Suomen talvimerenkulun katsotaan alkaneen joulukuussa 1877, jolloin ensimmäinen höyrylaiva aloitti talviliikenteen Hangon ja Tukholman välillä. Ensimmäinen jäänsärkijä, Murtaja, aloitti työnsä 1890.
Talvella 1899–1900 saatiin havaintoverkko toimintaan ja majakkasaarilla aloitettiin jääkarttojen piirtäminen. ”Alkuvaiheessa tiedot saatiin jääpalvelulle kuukausia myöhemmin”, Vainio mainitsee.
Lentotiedustelu jääseurannan apuna yleistyi toisen maailmansodan aikana ja jatkui 1990-luvulle. Sen jälkeen otettiin käyttöön tutkasatelliittikuvat.
Nykyisin jääkarttojen tietolähteitä ovat satelliittikuvien lisäksi kotimainen sääpalvelu, jäätutkimus, muiden maiden meteorologiset laitokset sekä merenkulun toimijat.
Täksi talveksi jääpalvelu on saanut käyttöönsä ensimmäistä kertaa Sentinel-1-satelliitin kuvat, jotka tuovat tietoa jään peittävyydestä ja ominaisuuksista.
”Sentinelin kuvat ovat käytettävissä noin puolen tunnin sisällä siitä, kun satelliitti on tehnyt mittaukset tietyltä paikalta”, tutkimuspäällikkö Jyri Heilimo kertoo.
Jäätyminen alkoi tänä talvena marraskuun puolivälissä Perämereltä, jonne ensimmäinen jäänmurtaja lähti joulun aikaan.
Laajimmillaan jäätä oli 23. tammikuuta runsaan 50 000 neliökilometrin alueella. Helmikuun puolivälissä jäätä oli noin 35 000 neliökilometriä Suomenlahden itä- ja Perämeren pohjoisosassa.
Perämerellä jääkenttä on parhaillaankin vaikeakulkuinen, ja siellä liikennettä avustaa kolme jäänmurtajaa.
”Liikenne jouduttiin viikonloppuna pohjoisessa keskeyttämään vuorokaudeksi jäätilanteen vuoksi”, Vainio kertoo.
”Talvesta näyttää muodostuvan kokonaisuudessaan leuto. Ennätyksiä jään vähäisyydessä ei rikota, varhaisimman katoamisen ennätys saatetaan tehdä”, Vainio arvioi.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
