Lapissa kaivataan pitäviä sääntöjä marjabisnekselle
SODANKYLÄ
”Metsämarjabisneksessä pesii harmaa talous. Ihmettelen verottajan hampaattomuutta ulkomaisten marjanpoimijoiden ja työn teettäjien kohtelussa”, jyrisee marjanpoiminnan puoliammattilainen, poromies Erkki Magga Sodankylän Vuotsosta.
Maggan mielestä ulkomailta saapuvien poimijoiden tulisi olla rehdissä työsuhteessa heidät Suomeen kutsuneisiin marjanostajayrityksiin. ”Työt tehdään tilaajan johdon ja valvonnan alaisena, eikä kyse ole suinkaan turismista.”
Mies patistaa viranomaisia ryhdistäytymään ja laatimaan poimintaan pitävät säännöt.
”Maanomistaja Metsähallituskin istuu hiljaa kuin kusi sukassa. Metsästystä ja polttopuun keruuta kyllä valvotaan. Marjabisneksestä ei välitetä, vaikka siinähän se iso raha liikkuu.”
Magga arvelee, että thaipoimijoiden olot ja työajat eivät aina vastaa meikäläisiä vaatimuksia.
”Heidät houkutellaan tänne ruusuisin lupauksin. Majoitukset ja autot on järjestetty, marjamaille on merkitty opasteet ja palstat. Työtä painetaan lähes kellon ympäri alkeellisissa oloissa.”
Maggan mielestä viranomaisten tulisi selvittää, onko asiassa kyse peräti ihmiskauppaan rinnastettavasta orjatyöstä.
Jos satovuosi on köyhä, thaipoimijat kyyditään takaisin kotimaahansa veronmaksajien varoin. ”Kotimaiset poimijat sen sijaan painuvat mökkeihinsä silloin, kun marjakausi loppuu. Ei meitä tarvitse valtion elätellä.”
Yrittäjiksi ei Magga ulkomaisia poimijoita katsoisi, koska he eivät ole merkittyinä ennakkoperintärekisteriin.
”Kun yrittäjyyden tai lomailun vaihtoehtoa ei tuossa marjaurakoinnissa ole, jäljelle jää vain työsuhde”, mies päättelee.
”Vaikka työsopimusta ei olisi tehty, eivät työntekijä ja työnantaja voi keskenään vapaasti päättää, että työsuhdetta ei ole, jos työsopimuslain mukaiset työsuhteen ulkoiset tunnusmerkit täyttyvät.”
Magga ymmärtää jokamiehen-oikeuksien säätelevän yksityishenkilöiden tekemisiä. Marjafirmat tulkitsevat hänen mukaansa sen marjapykälää väärin.
”Oikeuksien tarkoituksena tuskin on sallia toisten maalla kasvavien marjojen vapaata hyödyntämistä näinkin laajamittaisesti organisoituun kaupalliseen tarkoitukseen.”
Jokamiehenoikeuksiin sisältyy myös vaatimus harmittomuudesta. ”Niissähän kielletään muun muassa häiriön ja haitan aiheuttaminen sekä roskaaminen, joka on kielletty myös jätelaissa.”
Jokamies ei saa kerätä toisen maalta edes risuja, mutta arvokkaita luonnonmarjoja saa kuitenkin rohmuta vapaasti.
”Thaipoimijat käyttävät työssään noin puolimetristä poimuria, joka kiskoo marjanvarvut irti juurineen. Siinä tuhoutuu samalla marjastusmahdollisuuksia tulevilta vuosilta”, Magga sanoo.
Halpatyövoima polkee Maggan mielestä myös poimijahintoja. Siitä aiheutuu paikallisille taloudellista haittaa. ”Luontaistaloudesta eläville marjanpoimintatulo ei ole lisäansio, vaan tärkeä osa vuotuista toimeentuloa.”
Kun porotalouden tuotto on heikentynyt, marjanpoiminnan merkitys on kasvanut poroperheissä entisestään.
”Liharahoilla on monta ottajaa, verottaja jonossa ensimmäisenä. Sitten tulevat eläinlääkärikulut ja konekulut. Iso osa poroista menee valtion omistamien petojen ruuaksi.”
Vaikka noin 80 prosenttia metsämarjasadosta jää teollisuudelta hyödyntämättä, suuri osa marjoista päätyy hyötykäyttöön.
”Marjoja kerätään kotitalouksiin. Ne ovat tärkeä ravinnonlähde myös eläimille. Harvoinpa marjat mädäntyvät mättäisiin.”
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
