"Kuntaliitokset ovat tarjonneet kylmää kyytiä monelle kirkonkylälle"

Aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki on maaseudun vahva puolestapuhuja. Vaasan yliopistossa tehtiin hänen johdollaan useita tutkimuksia kuntaliitoksista. 

Kuntaliitokset ovat tarjonneet kylmää kyytiä maaseudun reuna-alueille ja myös kirkonkylille. Aluetieteen emeritusprofessorin Hannu Katajamäen mukaan kuntaliitokset ovat kiihdyttäneet kehitystä, jossa maaseudun palvelut heikkenevät.

"Pienessä itsenäisessä kunnassa kirkonkylä voidaan säilyttää palvelukeskuksena paremmin kuin osana suurkuntaa. Kuntaliitoksissa palvelut keskittyvät isoimpaan taajamaan ja on selvää, että myös valtuutettujen alueellinen jakauma keskittyy."

Katajamäki teki ensimmäisen kuntaliitostutkimuksensa jo vuonna 1978 1970-luvun alussa tehdyistä liitoksista. Samat tulokset ovat käytännössä kertautuneet kaikissa myöhemmissäkin kuntaliitostutkimuksissa. Hänen mukaansa kuntaliitoksilla ei saavuteta mainittavia säästöjä.

Kuntaliitosten puolustajat vetoavat usein siihen, että suurempi koko kasvattaa kunnan houkuttelevuutta ja kilpailukykyä. Selkeää tutkimuksellista näyttöä tästä ei ole.

"Keskuskunta haluaa liitoksia, koska sen pinta-ala suurenee ja poliittinen valta säilyy tällä alueella. Liitoksessa voidaan hyödyntää kuntaa ja sen potentiaalia monipuolisesti, mutta en ole huomannut tällaista strategista ajattelua kovin paljon."

Aluetieteen emeritusprofessorin mielestä kuntaliitoksista on järkevää keskustella kaupunkiseuduilla, jotka ovat toiminnallisesti yhteen kasvaneita. Liiallinen palvelujen keskittyminen olisi estettävissä kunnanosakohtaisilla demokratiajärjestelyillä.

"Rovaniemellä saatiin hyviä kokemuksia jo 1990-luvulla Yläkemijoen aluelautakunnasta. Sillä oli oma kahden miljoonan euron budjetti, jolla lautakunta hoiti lähipalveluihin liittyviä tehtäviä, kuten kouluja ja vanhustenhoitoa."

Katajamäki kävi esittelemässä Rovaniemen kehuttua mallia lukemattomissa kunnissa saamatta vastakaikua. Vallan antaminen suoran demokratian elimille oli päättäjille hankala paikka.

"Tässä mallissa kunnan budjetti ei kasvaisi, vaan tietyt osat budjetista hoidettaisiin alueperustaisesti."

Katajamäen mielestä identiteetin säilyttäminen on tärkeää, vaikka entiset peruskunnat katoavat kuntaliitoksissa. Hän viettää eläkepäiviään Turun seudulla, jossa Rymättylän saaristokunta liittyi 2009 Naantaliin.

"Täällä puhutaan Naantalin Rymättylästä, mikä ärsyttää kyläläisiä kahvipöytäkeskusteluissa hirveän paljon. Ihan kuin Naantali olisi siirtomaavalta, joka on ottanut heidät hallintaansa."

Kun maalaiskunta liittyy keskuskaupunkiin, virallisessa viestinnässä puhutaan heti kaupunginosista. Kaupunki vertauskuvallisesti kaappaa maaseudun.

"On esimerkiksi joku Seinäjoen Nurmo. Se on alistavaa puhetta suhteessa entisen itsenäisen kunnan edustajiin."

Maakuntauudistus hyödyttää Katajamäen mukaan selvästi pieniä kuntia ja antaa niille nykytilannetta paremmat mahdollisuudet säilyä itsenäisenä.

Julkisuudessa toistetaan, että keskittymiselle ei ole vaihtoehtoa ja että kaupungistuminen on vääjäämätön megatrendi. Katajamäen mukaan pienten paikallisyhteisöjen malli olisi hyvin kannatettava ajatus epävarmassa maailmassa.

"Ison pinta-alan ja moninaisen maantieteen maassa voisi ajatella, miten rakennetaan hajautetun hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn malli. En ymmärrä, mitä kaupungistuminen edes tarkoittaa Suomessa."

Globalisaation mahdollisuuksiin tartutaan hänestä monipuolisimmin, jos Suomessa on 500 pientä ja vahvaa paikallisyhteisöä viiden alueen sijasta.

Entinen vihreiden Vaasan kaupunginvaltuutettu syyttää keskustaa aluepolitiikan unohtamisesta. Katajamäki pohtii, että mainitaanko Juha Sipilän keskustavetoisen hallituksen ohjelmassa lainkaan sanaa maaseutu.

"Aluepolitiikkaa pidetään hyvin vanhakantaisena ja se ymmärretään aina tahallaan väärin siltarumpupolitiikkana. Moderni aluepolitiikka on kehitysedellytysten turvaamista erilaisille paikallisyhteisöille niiden omista lähtökohdistaan."