Toisen romu voisi olla toisen aarre

Olen muuttanut pois kotoa 15 vuotta sitten. Näiden vuosien aikana olen muuttanut yhteensä

13 kertaa. Milloin on lähdetty opiskelemaan, milloin työn perään ja nyt 14. kerran pakattiin taas tavarat sen lähes täydellisen talon sekä asuinpaikan takia.

Aina on onneksi muutto vienyt kohti jotain uutta ja ihanaa, uusia seikkailuja.

Kun olen vuonna 2000 lähtenyt kohti Joensuuta opiskelemaan, kaikki tavarani mahtuivat Toyota Hiace -pakettiautoon.

Voi niitä aikoja! En myönnä olevani tavaraan kiintyvää tyyppiä, vaan suhtaudun siihen

mielestäni melko rationaalisesti. Laitan käyttämättä jääneitä vaatteita tai yksittäisiä kuppeja mielelläni kierrätykseen.

En ole myöntänyt olevani hamsteri, mutta

viimeaikaiset löydöt taitavat pakottaa minut myöntymään. Ulkovaraston tavaroita pakatessa

löysin laatikosta kahdet vedenpitävät kuorikankaasta tehdyt ulkoiluhousut. Tai ei niitä

oikein enää voinut housuiksi kutsua, sillä sisäsaumat olivat ratkenneet monien kymmenien senttien matkalta.

Kyseessä olivat kalliit merkkihousut, joissa oli valmistusvirhe.

Toiset housuista sain hyvityshousuiksi ensin hankittujen hajotessa. En vain raaskinut heittää hajonneita housuja pois.

Moitteettomassa kunnossa oleva kangas olisi ansainnut tulla hyödynnetyksi esimerkiksi

pussukoina, joihin voisi laittaa retkeilyvarusteita. Niinpä niin, pussukoiden ompeluaikaa ei vain ole ollut, aika on kulunut kiinnostavampien juttujen parissa.

Kaipaisin kuitenkin paikkaa, minne hyödynnettävissä olevia materiaaleja ja tarvikkeita

voisi viedä, niiden ihmisten iloksi, joilla on

aikaa ja kiinnostusta käsitöihin. Tavaran heittäminen kaatopaikalle tuntuu niin turhalle ja tyhmälle.

Kierrätyskeskukset ja erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt ottavat ehjiä vaatteita ja tavaroita vastaan. Mutta ne vähän rikkinäiset jutut, joita joku näppärä ja viitseliäs voisi käyttää, joutuvat armotta kaatopaikalle.

Tarvitaan tavaroiden hyödynnyspiste, minne saisi viedä tavaraa ja mistä saisi ilmaiseksi

hakea materiaaleja.

Pessimisti minussa toteaa, että mahdoton yhtälö. Paikalle tuotaisiin liikaa romua ja liian vähän ihan oikeasti hyödyntämiskelpoista

materiaalia.

Ilmainen materiaali houkuttelisi myös niitä

ihmisiä, jotka kahmisivat tavarat matkaan ja veisivät myyntikirpputoreille.

Materian määrä ei ole itsetarkoitus. Uutta ostaessa panostan laatuun, jotta materiaalit

olisivat huolella valittuja, oletettu käyttöikä pitkä ja käyttömukavuus hyvä. Tavaraa ei

haalita, kun halvalla sai.

Joskus toki tulee haksahduksia. Yksi tällaisista löytyi keittiön kaapista: voileipägrilli, jota ei oltu käytetty kertaakaan. Enää se ei päässyt muuttokuormaan mukaan, vaan kirppikselle, mistä joku sen oli itselleen ostanut.

Tavaramäärä ahdistaa etenkin muuttokuormaa tehdessä. Yritin ihan oikeasti karsia tavaroita muuttolaatikoita pakatessa. Pitää

vielä pinnistellä ja yrittää olla ankarampi

karsintatyössä ennen kuin tavarat kannetaan uuteen kotiin.

Uudessa talossa neliöitä ja varastotiloja on nykyistäkin enemmän, senhän tietää miten

siinä sitten tulevaisuudessa käy.

Avaa artikkelin PDF