Toimittajalta Saarijärven Stahanov, nosta meidät suosta
Muistatko Saarijärven Paavon?
J.L. Runebergin runossa sinnittelevä talonpoika kaivoi ojaa, kylvi ja kynti vuosi toisensa perään huonolla menestyksellä.
Siitä huolimatta kaveri pysyi rauhallisena, Jumalalta kasvun toivoi. Perhe selvisi hengissä myymällä karjan ja sotkemalla taikinaansa puolet petäjäistä, pettua siis, männyn nilaa.
Kun sato viimein onnistui, Paavo todisti jaloutensa antamalla siitä puolet hallan koettelemalle naapurille.
Paavo oli eliitin ihannekuva suomalaisesta talonpojasta. Työteliäs, hurskas, ei kapinoinut, ja kaikkea tätä hyvää säteili vielä naapurillekin.
Paavo on auttamatta vanhentunut esikuva. Nykymittapuulla mies on suorastaan taloudellinen katastrofi: ojitusinvestoinnit kolminkertaistuvat, omaisuus myydään, mutta tuottavuus polkee paikoillaan ja elintaso laskee.
Hyvinvointivaltion kannattelijaksi Paavosta on vain joka kolmas vuosi, kun jyviä riittää.
Paavon käsitys biotaloudesta on varsin yksioikoinen ja resursseja tuhlaileva. Paavo ei innovoi. Vaikka viljaa tulisikin, ei rukihisesta leivästä oikein ole suuren luokan vientituotteeksi.
Paavon arvostuksen laskun paljastaa myös Google. Ennen Paavoa hakukone tuputtaa etsivälle Saarijärven Pullistusta. Paikallinen urheiluseura on jo muinaista valtakunnansankaria merkittävämpi.
Hitusen Saarijärven Paavoa myöhäisempi työn sankari olisi Aleksei Stahanov. Tämä herra louhi 1930-luvulla sellaiset määrät hiiltä Donbassin kaivoksista, että hän pääsi luomaan uraa Neuvostoliiton hiiliteollisuudesta vastaavassa ministeriössä ja sai kasvonsa Time-lehden kanteen. Nimettiinpä kokonainen kaupunki Itä-Ukrainassa miehen mukaan.
Hiilenmusta Alekseikaan ei käy porvaripuolueiden hallitseman Suomen esikuvaksi. Hänhän oli, herra paratkoon, kommunisti!
Viimeistään nyt, tuottavuusloikan kynnyksellä, Suomen työtä tekevät tarvitsevat uuden mallin. Työmarkkinanahistelujen pinnan alla kytee toivo: voisiko joku näyttää meille tien?
Tuoreelle esikuvalle on selvästi tilausta.
Kesällä sankarin viittaa soviteltiin jo koulupojan ylle, joka korvasi puuttuvan kesätyön tienestit mustikkaa keräämällä. Tasvallan presidentti onnitteli häntä Facebookissa.
Pelkkä marjanpoiminta ei kuitenkaan riitä meriitiksi, ja valtakunnansankarin viitta on liian raskas lapselle kannettavaksi.
Saanko esitellä Suomen pelastajan. Hän on Saarijärven Stahanov.
Saarijärven Stahanovissa yhdistyvät nöyrä talonpoika, ikuinen yrittäjyys ja väsymätön iskurityöläinen.
Suomi-Stahanov työllistää ja lomittaa itse itsensä. Hän tuplaa sadon ja panee innolla puolet petäjäistä elättääkseen koroilla eläjän.
Biotalouden ja digitalisaation oivaltanutta sankariamme halla ei haittaa, sillä niukka leipä leivotaan – hiess’ otsan, kuinka muutenkaan - viljan sijaan ruisfutuureista.
Stahanov mullistaa myös korkeakoulut. Jopa humanistien ja muiden haihattelijoiden pölyttyneistä kopeista alkaa tursuta vienti-innovaatioita, kun Grahn-Laasosen-Stahanovin Akatemia pyöräyttää tieteen liukuhihnat käyntiin.
Koettelee vain eipä hylkää herrat, uskokaa jo. Oi suuri ja mahtava Sipilän Suomi!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
