PASSIPAIKALLA Joutavan jäljillä

Virkamiehet heittivät hallintoministeri Henna Virkkusen (kok.) pöydälle esityksen, että valtionhallinnon ulkopuolelle lähtevälle ministerille määrätään vuoden karanteeni ennen uuteen tehtävään siirtymistä.

Pelätään, että yksityinen elinkeinoelämä hyötyy hankitusta asiantuntemuksesta. Eikö se ole tarkoituskin? Eivät Helsingin virkamiehet tätä maata lamasta nosta, vaikka Senaatintorilla päällään seisoisivat. Tuskin edes Virkkunen lähtee viemään tätä typeryyttä eteenpäin.

Ajatus kaatuu jo siihen järjettömyyteen, että ex-ministerille pitäisi maksaa vuoden palkka joutilaisuudesta. Sama palkallinen karanteeri koski myös ministerin poliittisia avustajia ja valtiosihteereitä.

Lähimenneisyydessä sääntö olisi merkinnyt esim. sitä, että tilapäisministerit Jussi Järventaus (kok.) ja Raimo Tammilehto (sit.) eivät olisi vuoteen saaneet palata siviilivirkoihinsa, Järventaus Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi ja Tammilehto osuuspankkiin.

Jos ministeriksi sattuisi maatalousyrittäjä, hän ei kai saisi vuoteen täyttää EU-blanketteja.

Taustalla loistaa tuttua virkamiesten juonittelua. Kansassa väreilevää politiikkavihaa käytetään sumeilematta hyväksi.

Julkisuus ei ole hyvällä katsonut, kun erityissektoriin perehtyneet virkamiehet ovat ottaneet virkavapautta ja pompanneet muutamaksi vuodeksi johonkin firmaan rahastamaan samoista asioista. Aiemmin katsottiin jopa hyödyksi, kun teorioihinsa kuivettunut virkamies hypähtää hetkeksi perehtymään elävään elämään.

Kaaderivirkamiehiä närästävät ministerien poliittiset avustajat ja valtiosihteerit. Näiden siviilityö on usein talouden tai palkansaajien etujärjestöissä. Ehdottamalla näille järjettömiä rajoituksia virkamiehet turvaavat edelleen oman mukavan asemansa.

Sveitsin kansa äänesti sitovasti muureja ulkorajoilleen. Poliitikoilta vaaditaan runsaasti luovuutta soveltaa kansanäänestyksen tulos käytäntöön.

Yhtä sekavaa seuraisi kansanäänestyksestä Suomessakin. Sen osoittaa järjestyksessä toinen eduskunnan käsittelyyn otettu kansalaisaloite ”Järkeä tekijänoikeuslakiin”.

Aloitteen monet oletukset ovat virheellisiä, sen sääntöehdotukset ovat epäselviä ja joskus ristiriidassa toistensa kanssa. Virallinen tiivistelmä ja sen mainonta eivät vastanneet aloitteen sisältöä, Aino-Kaisa Pekonen (vas.) murhasi tekeleen.

Emme halua, että musiikista, elokuvista jne. tulee suomalaispiraattien laillista riistaa, sanoi Tuula Peltonen (sd.). Aloite tarkoittaa samaa kuin laillistettaisiin varastetun tavaran ostaminen, hehkutti taiteilija Mikko Alatalo (kesk.).

Aloite menee varmasti nurin Oras Tynkkysen (vihr.) puolusteluista huolimatta. Hallitus aikoo kuitenkin uusia c-kasettien ajoilta periytyvän tekijänoikeuslain vielä keväällä. On ratkaistava, onko tekijällä omistusoikeus digitalisoituun omaisuuteen, tiivisti Raija Vahasalo (kok.).

Vaalirahoituslain toimivuudesta on nyt kokemuksia kaikenlaisten vaalien osalta. Pääsääntöisesti kansanedustajat ovat tyytyväisiä. Byrokratiaa halutaan luonnollisesti lisää.

Lain valvonta määrättiin aikoinaan valtiontalouden tarkastusvirastolle, mutta siihen ei annettu henkilökuntaa. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan Tuija Braxin (vihr.) mukaan valvonta vie 3,5 henkilötyövuotta, mikä on pienelle virastolle aika paljon.

Onko todella valtiontalouden valvojalle järkevää ajankäyttöä painostaa nolla euroa vaaleihin käyttänyttä varavaltuutettua kertomaan yksityiskohtainen vaalibudjettinsa sakon uhalla?

Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) on ryhmänjohtajuuden menetettyään vapaa niuhottamaan sydämensä halusta. Hän haluaa ulottaa valvonnan myös niihin ehdokkaisiin, jotka eivät päässeet edes varalle.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF