Raportti: Suomalaisyritysten vaatteiden tekijät eivät saa elämiseen riittävää palkkaa ulkomailla

Vaateteollisuus työllistää globaalisti noin 70 miljoonaa ihmistä. LEHTIKUVA/AFP.  

Torstaina julkaistun raportin koosti eettisen kaupan puolesta toimiva Eetti-kansalaisjärjestö.

”Valitettavasti tulokset olivat odotettuakin huonompia. Oletuksena oli, että parhaalla tolalla asiat eivät palkkauksessa ole, koska vaateteollisuudessa on kansainvälisesti rakenteellinen ongelma tässä suhteessa”, kertoo Eetin vastuullisuuspäällikkö Anniina Nurmi STT:lle.

Selvityksen kohteena oli 14 yritystä. 11 yritystä sai Eetin arvioinnissa nollapisteet: Finlayson, Halti, Kesko, Lindex, Makia, Marimekko, Nanso, SOK, Stockmann, Tokmanni ja Varusteleka.

Nanso, Halti ja SOK kertovat osan tuotantopaikoistaan maksavan elämiseen riittävää palkkaa, mutta tiedot perustuvat amfori BSCI -auditointiin. Tässä auditoinnissa on Eetin mukaan puutteita eikä pelkästään siihen perustuvia tietoja voi siksi pitää riittävinä.

Makia, Marimekko, Finlayson, Lindex, Stockmann, Kesko, Varusteleka ja Tokmanni eivät kertoneet kyselyssä mitään tehtaiden palkkatasosta.

Eetti painottaa, että vastuullinen toiminta on aina läpinäkyvää, jotta riippumattomat tahot voivat arvioida sitä. Jos yritys ei kertonut palkoista mitään tietoja, se ei saanut selvityksessä pisteitä.

SOK:n vastuullisuuspäällikön Anna Mäenpään mukaan amfori BSCI -auditoinnit eivät ole täydellisiä, mutta silti käyttökelpoinen työkalu. Siinä kiinnitetään huomiota muun muassa työpäivien pituuteen ja siihen, noudatetaanko kieltoa käyttää lapsityövoimaa – sekä myös palkkatasoon. Auditointi keskittyy riskimaihin, joihin luetaan esimerkiksi Vietnam ja Bangladesh.

”Tärkeää on myös vuoropuhelu tekstiilitehtaiden kanssa. Seuraamme auditointien toteutumista ja myös korjaavia toimia”, sanoo Mäenpää.

Keskon vastuullisuusjohtaja Noomi Jägerhorn kertoo STT:lle, että palkkatasosta vastaamatta jättämisen taustalla on se, että Keskolla ei ole tiedossaan koko kuvaa.

”Siksi vastasimme, että meillä ei ole luotettavaa tietoa”, sanoo Jägerhorn.

Jägerhornin mukaan Keskon vastuullisuustyössä amfori BSCI -auditointi on keskeisessä asemassa.

Sekä Keskolla että SOK:lla auditoinnin piirissä ovat ketjun omat vaatemerkit. Keskolla niistä noin puolet tulee Jägerhornin mukaan amfori BSCI -auditoinnin perusteella sellaisista tehtaista, joissa maksetaan paikallisen mittapuun mukaan elämiseen riittävää palkkaa.

Mäenpään mukaan SOK:n vaatemerkkejä valmistavista tehtaista osa maksaa elämiseen riittävää palkkaa, muutamat enemmänkin, mutta osalla palkat ovat edelleen liian pienet.

STT tavoitteli muutamia muitakin yrityksiä, joista Marimekko jätti kommentoimatta ja muun muassa Lindexiltä ei iltapäivään mennessä vastattu yhteydenottoon.

Eetin raportti tehtiin kansainvälisen Fashion Checker -sivuston kriteerien mukaan. Sivustolla voi vertailla lähes 200 kansainvälistä vaateyritystä ja sitä, kuinka hyvin niiden tuotantoketjuissa edistetään elämiseen riittäviä palkkoja. Eetin selvityksen suomalaisyritykset ovat mukana sivustolla.

Yrityksistä kolme pystyi Eetin mukaan vakuuttavasti esittämään, että edes osa niiden käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittäviä palkkoja. Nämä yritykset olivat Joutsen, Reima ja Luhta.

Parhaan tuloksen sai Joutsen, jonka yhdeksästä tuotantopaikasta seitsemän maksaa raportin mukaan kaikille työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa.

Joutsenen tuotteista suuri osa tehdään kotimaassa.

Suojaako valmistuksen sijainti kotimaassa alipalkkaukselta?

”Asia on paremmassa jamassa Suomessa. Tosin viime aikoina on havaittu myös kotimaassa kehitystä siihen suuntaan, että palkat eivät ole aina riittäviä. Tässä selvityksessä olemme katsoneet Suomen osalta riittäväksi palkkatason, joka on työehtosopimusten mukainen”, Nurmi kertoo.

Työnantajapuolella myönnetään, että selvitys tuo esille rakenteellisen haasteen. Pysyvä palkkauksen muutos edellyttää yritysten, järjestöjen, ammattiliittojen ja poliittisten päätöksentekijöiden yhteistyötä, linjaa alan yritysten etujärjestö Suomen Tekstiili & Muoti (STJM).

”On arvokasta, että selvitys nostaa palkkakysymyksen näkyvästi esille. Näemme sen meillekin oppimisen paikkana ja mahdollisuutena tarjota yrityksille lisää konkreettista tukea, sanoo STJM:n johtava vastuullisuus- ja kiertotalousasiantuntija Emilia Gädda tiedotteessa.

Työnantajien etujärjestö kuitenkin samalla korostaa, että selvitys ei anna kokonaiskuvaa yritysten vastuullisuustyöstä tai "sen määrätietoisesta etenemisestä".

Nurmen mukaan ratkaisu palkkaongelmaan ei voi olla se, että keskitytään tuottamaan vaatteita vain Suomessa.

Vaateteollisuus työllistää globaalisti noin 70 miljoonaa ihmistä.

”Palkat ovat erityisesti Aasian maissa hyvin matalat. Alan suurimmat tuotantomaat ovat Bangladesh ja Kiina, ja myös moni suomalaisyritys valmistaa tuotteitaan näissä maissa. Tärkeitä valmistuspaikkoja ovat myös esimerkiksi Turkki ja osa Itä-Euroopan valtioista.”

Entä miten kuluttaja Suomessa voi tietää tai ottaa selvää, kuinka eettisesti on valmistettu tuote, jonka ostamista hän harkitsee?

”Vielä nykyään se on tehty turhankin hankalaksi. Jotta saisimme yrityksiä samalle viivalle, on erittäin tärkeää saada EU:n direktiivi yritysvastuusta kunnianhimoisena voimaan. On edelleen kiikun kaakun, meneekö se läpi vai ei”, Eetin edustaja lisää.

Raportissa käytettiin riittävän palkan mittarina kansainvälisen työjärjestön ILOn määritelmää. Sen mukaan elämiseen riittävä palkka on palkkataso, joka on välttämätön työntekijän ja hänen perheensä ihmisarvoisen elintason turvaamiseksi.

”Ihmisarvoiselle elintasolle on globaali, alueellinen arviointi”, Nurmi kertoo.

Koska nyt tehty selvitys keskittyi palkkoihin, raportti ei tutkinut sitä, onko tänne tulevien tuotteiden valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa.

”Mutta matala palkkataso voi heijastua niin, että lapsia joutuu menemään koulun sijasta töihin, jotta perhe selviäisi.”

Eläkkeiden kertyminen on Suomen yritysten vaatteiden tekijöiden kotimaissa usein kehnoa, Nurmi täydentää.