Taas lääkelöytö suomalaisesta puusta – männynsilmuistako apu silmänpohjan rappeumaan?

Oululaistutkija Janne Koskimäki kasvattaa männyn silmusta eristettyä bakteeria yliopiston laboratoriossa. Kuva: Pekka Fali

Bakteerit eivät ole pelkästään pahoja taudinaiheuttajia. Osa niistä auttaa elimistöä toimimaan.

Oulun yliopiston tutkijat Janne Koskimäki ja Anna Maria Pirttilä löysivät männynsilmuista hyödyllisen bakteerin. Bakteeri tuottaa molekyyliä, joka mahdollistaa symbioosin eli yhteiselon männyn silmussa. Molekyyli myös suojaa männyn soluja puun omien puolustusreaktioiden aiheuttamilta tuhoilta.

Löydös oli läpimurto lähes kymmenen vuotta kestäneessä tutkimuksessa.

Tutkijat kokeilivat molekyylin vaikutusta hiivasoluihin ennen kuin siirtyivät ihmisen silmäsoluihin.

"Näyttää vahvasti siltä, että molekyyli vaikuttaa positiivisesti myös ihmissolujen stressinsietoon", kasvimikrobiologian alalta väitellyt Koskimäki kertoo.

Ikääntyvää väestöä vaivaavat parantumattomat rappeumasairaudet, kuten Alzheimer ja silmänpohjan ikärappeuma.

Edellä mainittujen hermostoperäisten sairauksien puhkeamiseen liittyy keskeisesti hapettava stressi. Se tarkoittaa, että keho tuottaa sairastuneissa kudoksissa myrkyllisiä happiradikaaleja, jotka tappavat hermosoluja.

"Männyn silmujen symbiontista löytynyt molekyyli ehkäisee hapettavaa stressiä", oululaista tutkimusryhmää johtava kasvimikrobiologian dosentti Pirttilä selvittää.

Tutkimusprojekti keskittyy nyt kehittämään silmänpohjan rappeuman hoitoon lääkettä, sillä Pirttilän mukaan Alzheimeriin on jo kehitteillä hyvin samankaltainen molekyyli.

Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes myönsi viime vuonna projektille kaksivuotisen rahoituksen. Sen aikana tutkijoiden on tarkoitus valmistella tutkimusidean kaupallista hyödyntämistä.

Yhteistyössä mukana on Itä-Suomen yliopisto, jossa on erikoisosaamista silmänpohjan rappeuman tutkimuksesta. Siellä kartoitetaan muun muassa mahdollisen lääkkeen ominaisuuksia ja antotapaa. Silmälääkettä on nyt kehitetty noin vuoden ajan. Keskimäärin lääkkeen kehitykseen kuluu kymmenen vuotta.

"Ei riitä, että lääke on turvallinen. Sen pitää olla turvallinen myös yhteisvaikutuksessa monen muun aineen kanssa", Pirttilä sanoo.

Tutkijat haluavat kuitenkin toppuutella innokkaimpia.

"Olisi tässä vaiheessa eettisesti arveluttavaa luvata, että nyt on kehitetty uusi lääke", Koskimäki toteaa.

Tutkijan työ vaatii kärsivällisyyttä, mutta pitää olla myös luovuutta, intohimoa ja uteliaisuutta, jotta työtä jaksaa tehdä. Töitä tehdään usein tunteja laskematta ja vähäisellä, usein itse hankitulla rahoituksella. Siksi tutkijoita harmittaa, kun puhutaan suojatyöpaikoista ja yliopiston rahoitusta jatkuvasti leikataan. Päättäjät vaativat innovaatioita, mutta Koskimäen ja Pirttilän mukaan niitä ei synny ilman perustutkimusta.

Esimerkiksi kyseistä molekyyliä ei olisi löydetty tarkoitusperäisten kartoitusten avulla, sillä se olisi jäänyt muiden yhdisteiden peittoon. Sen sijaan, kun tutkittiin männyn ja bakteerin symbioosia, havaittiin, että bakteerit osaavat yllättäen puolustautua tehokkaasti happiradikaaleja vastaan.

"Symbioosi oli löytyessään täysin uudentyyppinen", Pirttilä painottaa.

Männynsilmut, joista bakteeri alun perin eristettiin, kerättiin Oulun yliopiston metsiköistä.

"Oletamme, että bakteeri auttaa mäntyä selviämään pohjoisissa olosuhteissa", Pirttilä sanoo.

Hän muistuttaa, että metsien monimuotoisuudesta on pidettävä huolta. Tärkeä yhdiste voi löytyä hyvinkin pieneltä alueelta.

"Metsä on kuin kirjasto, jota emme tunne. Se sisältää lukemattomia kirjoja, jotka voivat olla meille tarpeellisia tulevaisuudessa", hän kuvailee.