Jännitysnäytelmä nimeltä sote- ja kuntauudistus
Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen johtama työryhmä luovutti maaliskuussa ehdotuksensa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä silloiselle peruspalveluministerilleMaria Guzenina-Richardsonille. Martti Kainulainen/LEHTIKUVA Kuva: Viestilehtien arkisto”Kaaos uhkaa kuntakenttää”
”Sote-uudistus repii hallituksen rivejä”
”Sote törmää perustuslakiin”
”Hallitus vakuuttaa: Sote ei ole solmussa”
Maaseudun Tulevaisuuden lukijoita on tänä vuonna hellitty kunta-aiheisilla kirjoituksilla. Niitä on julkaistu nelisensataa eli lähes joka lehdessä on tarjottu kunnon jatkokertomuksen juonenkäänteitä: pelkoa ja jännitystä, toivoa ja helpotusta, lässähdyksen pelkoa ja suurta myötähäpeää.
Onko loppu hyvin ja kaikki hyvin, jää nähtäväksi tulevina vuosina.
Sosiaali- ja terveysuudistusta (sote) oli tehty jo vuosi 2012, mutta yhteisymmärrystä hyvästä mallista ei syntynyt. Kunnat toivoivat linjauksia jo syksyn 2012 kuntavaaleihin.
Tammikuun 2013 alussa uutisoitiin, että ”uudistus ratkeaa huomenna”. Raportti tuli, mutta sopua ei löytynyt. Hanketta hinkattiin vuosi, ja joulun alla tuli jälleen yksi ”lopullinen” esitys.
Alkuvuonna 2013 peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) vakuutti, että uudistus etenee. Aikarajoja kuitenkin venytettiin, ”mojovia” työryhmiä perustettiin, kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee sivuutettiin. Uudistus tuotti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kansanedustaja Petteri Orpo (kok.) sai kunnian keriä vyyhdin kokoon toukokuussa.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) toimitusjohtajan Pentti Itkosen mielestä uudistus meni pilalle, koska politiikka ja kuntarakenteen uudistus ohittivat potilaan parhaan. Hän peräsi suurempia alueita ja kuntayhtymiä.
Myös Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) liputti laajojen alueiden puolesta. Ylijohtaja Marina Erholan mielestä uudistusta ei pidä toteuttaa, jos vaikutukset ovat epävarmat ja palvelut voivat heiketä.
Orpon työryhmä salli kuitenkin alle 50 000 asukkaan kuntien järjestää peruspalveluita.
Samalla kunta- ja sote-kytkös lausuttiin ääneen.
”Mihin tarvitaan asiantuntijoita, jos poliittinen viisaus kävelee kaiken yli?” kyseli sote-työryhmien jäsen ja Kouvolan silloinen terveysjohtaja Kati Myllymäki.
Kevään kunta- ja sotekompuroinnin tahdissa hallituksen suosio laski ja opposition nousi.
Toukokuussa ministeriksi vaihdettiin Susanna Huovinen. Hän ilmoitti uudistuksen jatkavan entisillä urillaan.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi muun muassa kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) kanteluun. Jonkka piti kahden uudistuksen eritahtisuutta kunnallisen itsehallinnon vastaisena.
Perussuomalaiset vaativat huhtikuussa uusia vaaleja ja keskusta tarjosi yhteistyötä ja kotikunta–maakunta-malliaan. SDP:stä puhemies Eero Heinäluoma ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen kannattivat opposition mukaan ottamista, mutta sen asema jäi lopultakin epäviralliseksi.
Kunta- ja sote-uudistukset saivat ankaraa arvostelua MT:ssä. Vaasan yliopiston aluetieteen professorin Hannu Katajamäen mielestä ensin olisi pitänyt miettiä sote-palvelut ja vasta sitten kuntarajat.
Kunnallisoikeuden emeritusprofessorin Aimo Ryynäsen mukaan kuntia ei voi pakottaa liitoksiin valtionosuusuudistuksella. Seuraaja Asko Uoti piti tällaista jopa perustuslain vastaisena.
Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, Satakunnan sairaanhoitopiirin johtaja Ahti Pisto ja THL:n pääjohtaja Pekka Puska epäilivät isäntäkuntamallia perustuslain vastaiseksi ja haistoivat taustalta kuntien pakkoliitokset.
Kuntauudistuksen hyöty julkisten menojen hillinnässä ei ole selvä, varoittivat professorit Pentti Meklin ja Arto Haveri.
Ex-valtiosihteeri Raimo Sailas kyseli vielä marraskuussa punaista lankaa ja olisi harkinnut aloittamista alusta.
Entinen peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) sätti hallitusta, että sen piti eheyttää kaupunkiseutuja, mutta se lahtaa nyt syrjäisiä maalaiskuntia.
Kaikki pelkäsivät, että lähipalvelut huononevat.
Moitetta tuli myös omilta. Kaikkia ei miellyttänyt, että hallitus halusi ympätä heinäkuussa voimaan tulleeseen kuntarakennelakiin saman tien lisäyksen kuntien pakkoliitoksista.
Turun kehyskuntien kokoomuslaiset kuntapäättäjät hermostuivat, ja RKP:n ja vihreiden kansanedustajat halusivat tutkituttaa asian perustuslakivaliokunnassa.
Erityisesti epäilyttivät alueelliset kansanäänestykset. SDP oli vastustanut selvin sanoin kuntien pakkoliitoksia.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
