Metsien pirstoutuminen uhkaa liito-oravia
Kainuun elykeskuksen ylitarkastaja Jouko Saastamoisen mukaan Kainuun selvityksissä on tullut esille, että liito-orava on hävinnyt voimakkaasti pirstotuilta alueilta, vaikka niille on jätetty ohjeen mukaisesti puustoa.
”Erityisesti valtion mailla toteutetaan edelleen laajojen alueiden avohakkuita, mikä on eristänyt lajin esiintymispaikat erillisiksi saarekkeiksi.”
Metsähallituksen mukaan Kainuussa on paljon suojeltua metsää, mutta huomio tuntuu keskittyvän vain talousmetsiin.
”Meillä on kolme eri toimintatasoa: luonnonsuojelulaki, ministeriön suojeluohje ja Metsähallituksen oma ympäristöopas. Liito-oravan suojelua käsitellään oppaassa tiukemmin kuin ministeriön ohjeessa”, kertoo Metsähallituksen metsätalouden ympäristöpäällikkö Antti Otsamo.
Hän ihmettelee, miksi valtion pitäisi kantaa suojelussa suurempi rooli kuin yksityismetsänomistajan.
”Ei meillä ole mitään liito-oravaa vastaan ja teemme parhaamme sen suojelemiseksi. Tulostakin on kuitenkin pakko tehdä, eikä kaikkia metsiä voi mitenkään suojella.”
Kainuu on liito-oravan harvan kannan aluetta. Saastamoisen mukaan sitä tulee tarkastella erilaisin perustein kuin tiheän kannan alueita.
Kainuussa liito-oravan asuttamissa metsissä ei ole kolopuita, vaan laji pesii risupesissä.
”Kaikki pesät, niiden ympärillä oleva suojapuusto ja kulkuyhteydet rajataan hakkuiden ulkopuolelle”, kertoo Saastamoinen.
Avohakkuutapauksissa täytyy huomioida myös tuuli, joka voi tehdä pahaa tuhoa.
Pohjois-Kainuussa laji voi vaatia säilyäkseen jopa kokonaisen elinpiirin säilyttämistä.
”Hakattavassa metsikössä voi asustella useita yksilöitä. Tutkimusten mukaan lajin pysyväisluonteinen esiintyminen voidaan turvata vain riittävän kokoisten, noin 3–5 hehtaarin yhtenäisten metsäalueiden säästämisellä.”
ANNI-SOFIA HOPPI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
