Joulumme jälkeen
huidunperä
Joulu tuli tällä kertaa nyt meille pyryjen, pakkasen ja syvien nietosten keskeen. Perinteinen se monilta osin odotetusti ja tervetulleesti oli, vaikka nykymenomme on lisännyt uusia aineksia vuoden suurimman juhla-aikamme viettoon.
Muuan asia on Huidunperällä nyt herättänyt huomiota. On totuttu sanontaan, että naiset vastaavat ja hoitavat meillä joulun valmistelut. Parahiksi tuli toki ennen joulua muistetuksi tässä lehdessä tuttu toteamus kansanperinteestämme. Myös miehillä on sen mukaan valmisteluissa oma, perinteinen roolinsa. Eli ”Hyvä Tuomas joulun tuopi”.
Täällä todettiin, että miehet ovat vuosisatojen mittaan pääasiassa luoneet ja hoitaneet joulun henkisen puolen.
Jo joulun ensimmäisen sanoman välittivät ihmiskunnan historiassa Uuden Testamentin kertomat paimenet, jotka olivat kedolla vartioimassa karjaansa ja tapasivat nuoren perheen, Marian, Josefin ja vastasyntyneen poikansa.
Kun kristinusko levisi, joulun tekijöitä olivat Uuden Testamentin evankelistat Luukas ja Matteus. Uskonpuhdistuksen aikaan heihin liittyi Martti Luther. Hän loi kristitylle maailmalle muun muassa tuttua tutumman jouluvirren Enkeli taivaan Luukkaan tekstin pohjalta. Elettiin vuotta 1535.
Ensimmäisen omakielisen, sata virttä käsittävän virsikirjan saimme tässä maassa 1583. Sen teki Jaakko Suomalainen eli Jaakko Finno. Hän kirjoitti itse ja myös suomensi virsikirjaamme kolmisenkymmentä virttä, niiden joukossa kolme saksalaista jouluvirttä.
Tutun jouluvirtemme suomensi Hemminki Maskulainen vuonna 1605 ilmestyneeseen virsikirjaamme. Tekstiä sittemmin tarkistivat Elias Lönnrot vuonna 1867 ja Julius Krohn 1880.
Etenkin 1800-luvulla Topeliuksen aikaan jouluperinteemme monipuolistui. Ensimmäiset omat joululaulumme syntyivät. Topelius kirjoitti muun muassa tutun runon En etsi valtaa loistoa. Säveltäjämestarimme Sibelius sävelsi sen yhdeksi maamme tutuimmista. Topelius myös kirjoitti runon Varpunen jouluaamuna, minkä Otto Kotilainen puolestaan sävelsi.
Tuttuja joululaulujen tekstittäjiä ovat olleet myös Vilhelmi Malmivaara, Alpo Noponen, naisista Immi Hellen ja Ilta Koskimies.
Joululaulujen säveltäjiä olivat Sibeliuksen ja Kotilaisen rinnalla myös Hannikaisen musiikkisuvun isä P.J. Hannikainen, Armas Maasalo, Leevi Madetoja, Uuno Klami, Taneli Kuusisto ja Heino Kaski.
Joululauluihimme, joiden luku nousee miltei kuuteenkymmeneen, kuuluu myös sikermä kotoisia kansansävelmiä. Niitä ovat Joulupuu on rakennettu, Joulu on jo ovella sekä Jouluaatto on nyt herttainen.
Kirjallisuudessamme kirjallisten joulukuvausten huippuluojia ovat olleet Kivi, Topelius ja Nobelmiehemme Sillanpää. Sillanpään suositut, vanhuudessaan radiossa esittämänsä jouluiset radiopakinat olivat aattoillan merkittävillä hetkillä odotettuja.
Niissä yhdistyivät maaseudun hiljaisten pieneläjien Miinan ja Fransun kotoinen joulu ja pohjoisen jouluyömme kosminen suuruus. Kättä toisilleen antoi juhlavasti kaksi eri maailmaa.
Varsinkin pappissäätymme eli kirkonmiestemme sukupolvet ovat vuosisatoja toimineet kansakunnalle kristillisen joulusanoman välittäjinä. Sen nykypolvenkin edustajat sadoissa kirkoissamme nyt tekivät.
Yhteistyössä on meillä luotu suomalainen jouluperinne osana kristikunnan yhteistä juhlaa, todettiin Huidunperällä. Asiaan on samalla kuulunut sosiaalisen mielenlaadun osoittaminen kovaosaisia kohtaan, todettiin.
Joulupukki on joulussa hyvä asia, totesi tässä keskustelussa mukana ollut Kylä-Huinalan sukulaispoika, seitsenvuotias iältään. Kylä-Huinala puolestaan muisti ja kertoi paikalla olleille lukemansa määritelmän suomalaisen miehen elämänvaiheista: aluksi hän uskoo Joulupukkiin, sitten hän ei usko. Lopuksi hän itse toimii Joulupukkina.
Todettiin myös, että kauppojen näkökulmasta joulunseutu meillä yhtäkaikki jatkuu, vaikka tärkeimmät joulupyhät on ohitettu. Lehtien mukaan pelkästään Helsinkiin arvioidaan tulevan loppiaiseen mennessä peräti 130 000 matkailijaa itänaapurista. Yöpymisiä arvioidaan olevan 96 000.
Keskustelun päätteeksi Huidunperällä todettiin, että kotoinen suomalainen joulu on suuri ja arvokas juhla ja yhteiskunnan laajalti toteuttama. Kirkon ohessa maan talouselämällä on siinä ja sen valmisteluissa varsin merkittävä osuus. Ja tosi on, että vakavan hartauden ja juhlavuuden rinnalla ilo ja hyväntuulisuus kuuluvat jouluviettoomme.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
