Maatalouden tuotantokeskittyy suurimmille tiloille
Yhä suurempi osa Suomen maataloustuotannon arvosta syntyy suurilla tiloilla.
Maatilojen keskikoko on kasvanut, kun pienemmät tilat lopettavat, mutta myös jäljelle jäävien tilojen joukossa tuotanto keskittyy koko ajan voimakkaammin suurtiloille.
Kun vuonna 2000 suurimmat 10 prosenttia tiloista tuottivat reilun kolmanneksen tuotannon arvosta, oli isoimman tilakymmenyksen osuus tuotannosta toissavuonna jo 46 prosenttia.
Tuotantosuunnittain kaikkein keskittyneintä on viljantuotanto ja avomaavihannesten viljely, joissa tilojen suurin neljännes tuottaa molemmissa noin 65 prosenttia tuotannon arvosta.
”Nopeinta suurimpien yritysten tuotanto-osuuden kasvu on ollut vuodesta 2000 lähtien siipikarjatiloilla, maitotiloilla ja myös sikatiloilla. Hitainta se taas oli muun muassa viljatiloilla”, laskentatoimen päällikkö Arto Latukka MTT Taloustutkimuksesta kertoo.
MT:n pyynnöstä tehdyt laskelmat pohjautuvat maatalouden kirjanpitotilojen toimittamiin tietoihin, jotka on painotettu edustamaan kaikkia Suomen noin 64 000 maatalous- ja puutarhatalousyritystä.
”Käytämme niin sanottua standardituotoslaskelmaa, jossa mukaan on laskettu myös välituotteiden eli esimerkiksi kotieläintiloilla tuotettujen rehujen arvo. Hinnat ja satotasot ovat viiden vuoden alueellisia keskiarvoja. Yksittäisten tilojen eroja satotasoissa tai keskituotoksissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon”, Latukka selvittää.
Suomen maataloustuotannon arvo välituotteet mukaan lukien oli laskelman mukaan vuonna 2010 yhteensä noin 3 miljardia euroa.
Jos Suomen reilut 60 000 tilaa jaetaan keskeltä kahteen ryhmään, on ero tuotannon määrässä dramaattinen.
30 000 suurimman maatilan tuotannon arvo oli noin 2,7 miljardia euroa, kun 30 000 pienintä tilaa yltää vain 300 miljoonan euron tuotantoon.
Tuotannon keskittyminen on erityisen voimakasta kaikkein suurimmilla tiloilla. Esimerkiksi tuhat suurinta tilaa tuottaa yhtä paljon kuin 37 000 pienintä tilaa.
Vuodesta 2000 lähtien tuhannen suurimman maatilan osuus tuotannosta on noussut 9,5 prosentista reiluun 14 prosenttiin.
Tilakoon kasvun taustalla on yksinkertainen talouden logiikka. ”Suuret tilat ovat keskimäärin kannattavampia ja monesti laajentaminen on välttämätöntä, jos tilalta aikoo saada riittävän elannon”, Latukka arvioi.
Toisaalta tuotannon keskittyminen isompiin yksiköihin lisää myös riskejä.
”Suurilla tiloilla kyky kestää panosten ja tuotteiden hintavaihteluita heikkenee. Eläintautiriskit ovat suuremmat ja myös maksuvalmius voi pettää isompien lainanhoitokulujen ja palkkamenojen takia.”
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
