Viherryttäminen on viljelijän uusi kirosana
Viherryttämisestä on tullut uusi kirosana viljelijöiden keskuudessa. Kauniin otsikon alle on kerätty joukko toimenpiteitä, joilla ei ole mitään tekemistä uuden tukipolitiikan keskeisen tavoitteen kanssa. Eikös se ollut yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen?
Monipuolistaminen on monimutkaistamista. On useita hehtaari- ja prosenttirajoja sekä erilaisia kasvilistoja. Jotkut tilat on vapautettu viherryttämisestä ja jotkut ei. Osalla pitää olla ekologista alaa ja osalla ei.
Pysyvät nurmet ovatkin oikea byrokratian rikkaruoho. Ei ole suomalaisen oikeuskäytännön mukaista, että asetuksia sovelletaan taannehtivasti jopa viisi vuotta taaksepäin ilman, että viljelijä on itse voinut mitenkään vaikuttaa tilanteeseen. Kun ei ole tiedotettu ajoissa, niin ei voida panna toimeenkaan.
On aivan järjetöntä kyntää ylös nurmia joka viides vuosi vain sen takia, että asetusta niin tulkitaan. Laadukkaasta heinästä tulee varmasti pulaa tulevana talvena, elleivät tulkinnat pian muutu.
Uskallan väittää, että ensi keväänä rikottavista nurmista aiheutuva ympäristöhaitta on suurempi kuin mitä ympäristökorvauksen kerääjäkasveista saatava hyöty.
Jos ensi kesänä Itämeressä esiintyy runsaasti levää, niin kääntäkää se syyttävä sormi suoraan Brysseliin eikä suomalaiseen viljelijään. Tukipolitiikan uhreja olemme molemmat, Itämeri ja viljelijä.
Uusi ympäristökorvausjärjestelmä on huonoin kaikista tähänastisista. Tai oikeastaan senkin turmelee viherryttäminen, joka sulkee pois monta järkevää vaihtoehtoa, jotka olisivat käytännön ja ympäristön kannalta sekä taloudellisesti mielekkäitä. Kukaan ei ole ajatellut tukijärjestelmää kokonaisuutena, jonka viljelijä kohtaa arjessaan.
On pari kuukautta aikaa kylvöihin, eivätkä pelimerkit ole vieläkään tiedossa.
Ohjelmistotalot arvuuttelevat, miten lannoitukset pitäisi laskea. Miksi ei tehty sitä lannoituksen laskennan siirtymäsäädöstä kuten aikaisempina kertoina? Miksi kaikki uudistukset pitää keskittää samaan kevääseen?
Tahattomien virheiden riski on tänä keväänä erittäin suuri. Samaan kysymykseen saa viranomaisilta eri vastauksen riippuen keneltä ja koska kysyy. Ja vastuu kaikesta on tietenkin vain viljelijällä itsellään.
Naulaan tähän loppuun omat teesini:
1. Lohkojen pinta-alat pysyviksi
2. Viherryttämisestä on
luovuttava
3. Kasvulohkoja ei piirretä kartalle
4. Turha tarkkuus on ammattitaidon puutetta
Juha Simola
Askola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
