Kaivosteollisuus nihkeä maanomistajan korvausten nostolle

Sodankylässä Anglo American Sakatti Mining etsii malmia kairaamalla läpi talven eikä pimeys estä toimintaa. 

Malminkairaajat työskentelevät kontin sisällä. 

Pimeys ei estä kairaamista Sodankylän Viikinkiaavalla. 

Kaivosteollisuus on varsin kriittinen maanomistajille maksettavan louhintamaksun nostolle tilanteessa, jossa kaivosveron nosto on tulossa seuraavan hallitusohjelman tavoitteisiin, Kaivosteollisuuden toiminnanjohtaja Pekka Suomela sanoo.

Louhintamaksu on 0,15 prosenttia louhitun malmin arvosta, 4–5 miljoonaa euroa vuodessa. Siitä noin puolet saa Metsähallitus suurena maanomistajana.

MTK on vaatinut louhintamaksun nostamista moninkertaiseksi. Nykymaksu on järjestön mukaan jäänne 1950-luvulta, jolloin kaivosyhtiöitä pyrittiin kaikin keinoin houkuttelemaan investoimaan Suomeen ja kustannukset haluttiin pitää mahdollisimman alhaalla.

Nyt osa kaivoksista tuottaa hyvin ja Suomen maaperästä saatavien voittojen epäillään menevän ulkomaille, kun ympäristöhaitat jäävät tänne maanomistajan haitaksi.

Kaivosteollisuus varautuu siihen, että kaivosvero on tulossa Suomeen tavalla tai toisella, sillä eduskuntapuolueet ovat sitä eri kyselyissä edellyttäneet. "Asiasta täytyy kuitenkin tehdä kokonaisarvio, jossa kaikki verot ja maksut otetaan huomioon", Suomela sanoo.

Terrafamen toimitusjohtajan Joni Lukkaroisen mukaan järkevintä olisi, että mahdollisen kaivosveron tuotto suunnattaisiin kaivospaikkakunnille. "Järkevintä olisi kehittää nykyistä mallia, jos veroja aiotaan kiristää."

Suomen pahimmassa kilpailijamaassa Ruotsissa louhintamaksu on 0,20 prosenttia vuoden 2005 jälkeen tulleille kaivoksille. Maksusta neljännes eli 0,05 prosenttiyksikköä menee valtiolle. Sen tuotto jää kuitenkin hyvin vähäiseksi.

"Kaivosteollisuuden arvion mukaan verotus Suomessa nousee jo Ruotsia korkeammaksi energiavero mukaan lukien eli jos kaivosvero määrätään, sillä tuetaan ruotsalaisten kilpailukykyä", Suomela heittää. "Epävarmuus veroista heikentää investointihaluja Suomeen."

Kestävän kaivostoiminnan pääsihteeri, entinen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen arvioi, että on järkevämpää tuottaa Suomessa esimerkiksi akkuihin tarvittavia metalleja kuin antaa louhinnan ja tuotannon valua kolmansiin maihin liian tiukan kaivospolitiikan vuoksi. "Käynnissä on valtava ja nopea muutos fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi sähköllä ja muulla energialla. Se ei tapahdu tyhjästä."

Kittilässä kultaa louhivan Agnico Eagle Finlandin toimitusjohtaja Jani Lösönen toteaa, että kaivostoiminta on pitkäjänteistä ja riskipitoista toimintaa ja vaatii isoja pääomia. Kittilän kaivoksen kassavirta on 13 vuoden jälkeen edelleen tappiolla, kun kaikki investoinnit, pääomat ja kustannukset lasketaan mukaan.

Kustannuksia on toistaiseksi kertynyt kaksi miljardia euroa ja kultaa on louhittu 1,6 miljardin euron edestä. Tulot tulevatkin kaivosten osakkeenomistajille usein vasta toiminnan loppuvaiheessa.

"Rahavirta on toistaiseksi tullut Suomeen päin ulkomailta."

Kittilän kaivos työllistää yhteensä tuhat työntekijää ja laajentaa tai pikemminkin syventää parhaillaan toimintaansa 160 miljoonan euron investoinnilla. Lösönen uskoo, että toiminta jatkuu pitkälti yli 2030-luvun jälkeen, sillä kullan etsintä jatkuu edelleen.

Viime vuonna yhtiö teki ostoja 160 miljoonan euron edestä, joista 94 prosenttia Suomesta. Työntekijät maksoivat veroja 18 miljoonaa euroa, yhteisövero oli 1,7 miljoonaa, kiinteistövero 0,4 miljoonaa ja yhtiö tuki aluetta 0,5 miljoonalla eurolla.