Hellittämätön usko
SANA SUNNUNTAIKSI
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.
Matt. 15: 21–28
Jeesus on opetuslastensa kanssa vieraalla maaperällä, Tyroksen ja Sidonin satamakaupungeissa. Siellä heitä eivät ihmiset tunteneet. Voisi ajatella, että he toivoivat voivansa olla siellä rauhassa. Paikalle osuu kuitenkin muuan kanaanilainen nainen, joka jostain tuntee Jeesuksen.
Hänellä on valtava hätä tyttärensä takia ja hän huutaa Jeesuksen perään ja anelee armahdusta. Tytär on mieleltään sairas eli niin kuin oli siihen aikaan tapana sanoa: häntä riivaa paha henki.
Jeesus torjuu äidin avunpyynnöt, mutta äiti ei hellitä, hän pyytää ja pyytää, heittäytyy maahan makaamaan Jeesuksen eteen ja toistaa pyyntöänsä. Jeesus väittelee hänen kanssaan ja lopulta sanoo: ”Suuri on sinun uskosi, nainen!”
Äidin sitkeys palkitaan ja hänen tyttärensä saa avun.
Uskon, että me tapaisimme yhä tänäkin päivänä samanlaisia, sitkeitä äitejä, jos avun saaminen olisi yhtä tiukassa edelleen.
Tänä päivänä ei tarvitse kerjätä apua niin kuin Jeesuksen aikana. Äidit ovat kuitenkin edelleen samanlaisia. Ajattelevat aina lastensa parasta ja taistelevat heidän puolestaan.
Kanaanilainen nainen unohti kaiken ylpeytensä, jos sitä oli koskaan ollutkaan, apua etsiessään. Hän oli valmis tekemään kaiken tyttärensä eteen. Vaikka nykyään ei tarvitse apua kerjätä, luovuttaa ei voi ensimmäisen kiellon edessä. Apua ei usein saa ensi yrittämällä tänäkään päivänä.
Kanaanilaisäidin tapausta ajatellessa, tekisi mieli lukea evankeliumista vain alku ja loppu. Muuan kanaanilainen nainen tuli Jeesuksen luo ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Ja sitten: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.
Jeesus ihmettelee äidin hellittämätöntä uskoa. Se kantaa ja vie eteenpäin. Hän näkee sen, mikä ei näy. Hän kurottautuu sitä kohti, mihin uskoo.
Olkoon tämä äiti ja hänen hellittämätön uskonsa muistutuksena myös meille. Hädän hetkellä me tiedämme, mistä avun saa ja kenen puoleen tulee kääntyä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
