UUTISTAUSTA Mahdottomia ajatuksia
Disinformaation kimppuun käyneen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ohella myös sen tulevaisuusvaliokunta on ansainnut sulan hattuunsa. Se julkaisi viime vuoden lopulla aivan liian vähälle huomiolle jääneen raportin otsikolla ”Venäjä naapurina”.
Yli satasivuinen selvitys sisältää perusasiat, jotka jokaisen kansanedustajan on syytä tietää isosta naapurista. Se pitäisi määrätä pakolliseksi lukemiseksi kaikille eduskuntaan aikoville. Siitä pitäisi järjestää tentti ja ehdokasnumero antaa vain tentin läpäisseille.
Raportin ytimessä ovat Venäjän kehityksestä laaditut vaihtoehtoiset skenaariot. Niitä eritellään neljä, joista yksi on kolmen muun yhdistelmä. Tämän vaihtoehdon toteutumista pidetään muita todennäköisempänä.
Skenaariot eivät kuitenkaan ole raportin arvokkain anti. Ne ovat kyllä tärkeitä ja hyödyllisiä esimerkiksi kansallisen valmiussuunnittelun apuvälineinä. Mutta tulevan kehityksen ennustamiseen ne soveltuvat huonosti. Kun vuosia sitten laadittuja kuvauksia on tutkittu jälkikäteen, on todettu, ettei tällä menetelmällä kukaan esimerkiksi osannut ennakoida Neuvostoliiton hajoamisen kaltaista mullistusta.
Ongelma on se, että syiden ja seurauksien suhdetta on yhteiskuntatieteissä yleensäkin vaikea osoittaa. Kuvitteelliseen tulevaisuuteen siirrettyinä niiden keskinäisten kytkösten lukumäärä kasvaa äärettömäksi. Jos taas kuvauksilla pyritään kattamaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot ilman, että mitään niistä pidetään toista todennäköisempänä, mitä apua niistä on niille, joiden pitäisi osata ennakoida tulevia tapahtumia?
Parhaiten skenaariot toimivat silloin, kun niiden laatiminen irrottaa tekijät tavanomaisista ajatuskuluista ja johdattaa heidät ajattelemaan mahdottomia. Tämä on vaikeampaa kuin yleensä kuvitellaan. Tässä muutama esimerkki.
Tasan vuosi sitten Suomessa useimmat uskoivat, ettei voitu ajatellakaan, että Venäjä liittäisi Krimin itseensä ja ajautuisi sotaan slaaviveljiään vastaan. Jos joku tällaista ennusti, hänet tuomittiin Venäjää ja venäläisiä ymmärtämättömänä russofobina.
Nyt samat ihmiset ovat ihan yhtä varmoja siitä, ettei Venäjä voi enää koskaan luopua Krimistä, eikä myöskään voi kasvojaan menettämättä vetäytyä Itä-Ukrainasta. Joka sellaista ennustaa on lapsellinen. Joka sellaista vaatii, on Venäjää ja venäläisiä ymmärtämätön russofobi.
Tulevaisuusvaliokunnan raportissa ongelma näkyy hienosti: Viime keväänä kootun aineiston perusteella mikään ei viitannut siihen, että yli neljä vuotta sadan dollarin tasolla pysytellyt öljyn hinta yhtäkkiä tippuisi alle puoleen – ja kääntäisi Venäjän talouden syöksyyn.
Sen sijaan raportissa tuodaan esiin Venäjän kehitystä koskeviin arvioihin liittyvä pahaenteinen huoli: Yhdessäkään ei oteta huomioon sitä mahdollisuutta, että Ukrainan sota laajenee Venäjän ja Naton väliseksi yleiseksi aseelliseksi yhteenotoksi – ei myöskään sitä, että Putin yhtäkkiä perääntyy.
Valiokunnan työn arvokkain osa on raportin toinen luku. Siinä käydään läpi Neuvostoliiton hajoamisen tuloksena syntyneet Venäjän rajat sekä arvioidaan Venäjän nykytilaa ja kehitystä jokaisen rajanaapurin silmin erikseen. Tällaista harjoitusta ei Suomessa ole tehty koskaan aiemmin.
Lopputulos on hämmästyttävä: kaikki Venäjän rajamaat, myös ne, joita pidämme Venäjän vasalleina, kokevat Venäjän kehityksen samalla tavoin uhkaavana ja pelottavana. Eroja on – Georgia ja Viro arvioivat Venäjää muita kriittisemmin, Ukrainasta ei arviota edes pyydetty – mutta Venäjän järjestelmän yksinvaltaisuus, voimistuva kansalliskiihko ja pyrkimys imperiumin palauttamiseen on pantu merkille kaikkialla.
Raportin helmi on sen laatimiseen kirjallisesti osallistuneen venäläisen professorin Ivan Timofejevin johtopäätös: ”(Venäjän nykyinen kehitys) ei ole eduksi sen paremmin Venäjälle kuin sen naapureille. On välttämättä katkaistava Venäjän ja ulkomaailman välinen vihamielisyyden kierre. Tämän tulisi tapahtua sekä Venäjän naapurien taholta että sen sisältä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
