Mussolinin perintöprinsessa on pian pääministeri Italiassa ‒ tätä virhettä EU:n ei pidä tällä kertaa tehdä Rooman uusien vallanpitäjien kanssa
Kysyttäessä italialaisten enemmistö kannattaa EU:ta, mutta vaaleissa pärjäävät ne, jotka syyttävät unionia, kun Italialla menee huonosti. Pitäisikö jonkun ottaa tästä opiksi?
Voittaja Giorga Meloni kiitti Italiaa vaalituloksesta, joka selvästi hirvittää monia EU-johtajia. Kuva: Gregorio BorgiaMünchen27.9.202210:03
EU:n jakolinja, joka kaikista päinvastaisista todisteluista huolimatta on syvä, tehtiin selväksi jo ennen kuin Italian veljet -puoluetta (FDI) johtavan Giorgia Melonin ennustettu vaalivoitto varmistui. Hermo petti ja pelisilmät katsoivat kieroon sekä Brysselissä että Berliinissä.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen rikkoi arvokasta posliinia Italian viime sunnuntain parlamenttivaalien aattopäivinä. Hän vihjaili ”välineistä”, joilla Puolan ja Unkarin kaltaisia EU-häiriköitä on piiskattu ruotuun.
Saksan päähallituspuolueen eli sosiaalidemokraattien toinen puheenjohtaja Lars Klingbeil katsoi hänkin parhaaksi varoittaa italialaisia äänestäjiä jo etukäteen. Klingbeilin mukaan Meloni on johdattamassa Italiaa ”väärälle tielle”.
Élysée-palatsi oli vaalituloksen varmistuttua virallisessa kannanotossaan diplomaattinen, mutta samaan aikaan jäätävä. EU-lippua uskollisesti heiluttavan presidentti Emmanuel Macronin esikunta korosti, että Pariisi kyllä kunnioittaa italialaisten demokraattista ja suvereenia valintaa.
Heti perään muistutettiin kuitenkin Italian tuleville vallanpitäjille, että ”ystävinä ja naapureina meidän pitää jatkaa yhteistyötä” ja että ”eurooppalaisina me pystymme voittamaan yhteiset haasteet”. Kun viestin vastaanottajat edustavat kansallismielistä laitaoikeistoa, paino on tietysti sanalla ”eurooppalaisina”.
EU:n niskuroijien ääntä käyttivät Unkarin pääministeri Viktor Orbán, hänen puolalainen kollegansa Mateusz Morawiecki sekä Ranskan oppositiojohtaja Marine Le Pen. He suitsuttivat Melonia, EU:n kolmanneksi suurimman kansantalouden todennäköistä tulevaa pääministeriä, koska hänen toivotaan vahvistavan merkittävästi EU:n häirikkörintamaa.
Budapestissa ja Varsovassa voidaan hyvällä syyllä elää toivossa, vaikka ”Mussolinin perintöprinsessa” yritti vaalikampanjan aikana loiventaa linjaansa suhteessa sekä EU:hun että Natoon. ”Aito Meloni” on italialaisten asiantuntijoiden mukaan kuitenkin se, joka peräänkuuluttaa ”patrioottien Eurooppaa”, on toistuvasti avoimen rasistinen, hakee mieluummin yhteistä linjaa Unkarin kuin Saksan kanssa ja torjuu Brysselin talouspoliittisen sanelun.
Kaikesta tästä huolimatta EU:n päätöksentekoa hallitseva Brysselin, Pariisin ja Berliinin kolmiyhteys ei saisi sortua ylimielisyyteen.
Saksalais-ranskalaisen akselin sättiminen on ollut yksi Melonin poliittista uraa siivittänyt tekijä. Jos Macron, Scholz ja von der Leyen pelaavat korttinsa väärin, Melonista voi kasvaa juuri sellainen patrioottien Euroopan johtaja, joka EU:n puolalais-unkarilaiselta rintamalta on tähän asti puuttunut.
On selvää, että EU:ssa ei voida katsoa läpi sormien, jos Italia sortuu samanlaiseen öykkäröintiin kuin Unkari tai jos Meloni lipeää merkittävästi edeltäjänsä, EKP:n entisen pääjohtajan Mario Draghin viitoittamalta talouspoliittiselta tieltä. Tarvittaessa painostuskeinona pitää käyttää myös EU-rahoja.
Pääpainon pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta olla rakentavassa yhteistyössä. Italiaa, EU:n perustajajäsentä ja maailman kahdeksanneksi suurta kansantaloutta ei yksinkertaisesti voida edes yrittää eristää tai kapseloida samalla tavalla kuin Unkaria - ei poliittisesti eikä taloudellisesti.
Poliittisesti EU:n mahtimaiden johtajien pitäisi pyrkiä katsomaan kiistanalaisia asioita myös italialaisten lasien läpi. Esimerkiksi Välimeren yli tulevan pakolaisaallon kanssa Italia sai pitkään taistella täysin yksin eikä EU:n ja muiden jäsenmaiden panosta voi edelleenkään liiemmin kehua.
Taloudellisesti Italia on massiivisesta julkisesta velastaan huolimatta huomattavasti oletettua vahvempi ja myös tärkeämpi koko EU:lle ja sen arvoketjuille. Monille Eurooppa-tuntijoille tämä valkeni vasta, kun Pohjois-Italia halvaantui koronakriisissä ja erityisesti Saksan teollisuuden toimitusketjuihin tuli vakavia häiriöitä.
Rooman johdatteleminen kaidalle tielle ”ylhäältä” Pariisista, Berliinistä tai Brysselistä olisi erityisen kohtalokas virhe nyt, kun EU:n pitäisi pitää rivit yhtenäisinä suhteessa hyökkäyssotansa kanssa kompuroivaan presidentti Vladimir Putiniin. Ukrainan sota on kiistatta hitsannut Eurooppaa yhteen, mutta tätäkään vaikutusta ei kannata yliarvioida. Yksi surullinen esimerkki tästä on Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin epäröinti Ukrainan aseavun kanssa.
Sekä ennen Italian vaaleja että myös niiden jälkeen on haikailtu Super-Marion eli Italian taloutta väkevästi uudistaneen Mario Draghin perään. On muistutettu, miten paljon arvovaltaa entisellä keskuspankkiirilla oli EU-ympyröissä ja miten Draghi olisi pystynyt uudistamaan koko Euroopan, jos aika ei olisi loppunut kesken.
Tämä on osa sitä virhettä, johon EU:n mahtimaiden ja komission ykkösketjun ei pitäisi sortua. Meloni nimenomaan korostaa, että Italian äänen pitää kuulua voimakkaammin EU-päätöksenteossa.
Uudelle oikeistohallitukselle on turha tolkuttaa, että ääni kuuluu, jos puhuu kuin Draghi. Hän oli juuri sellainen suosittu ”pelastaja”, jonka Italia selvästi ajoittain tarvitsee. Draghia ei kuitenkaan valittu vaaleilla. Se on vaalivoittaja Melonin kannalta oleellista.
Jos Italian kanssa nyt pelataan väärin, EU:n sekasorrosta hyötyvät voimat saavat lisää vettä myllyynsä. Pinnan alla kytee monta kiistaa, jotka voivat yhdessä kasvaa mittaviksi tulipaloiksi, vaikka Ukrainan sota yhdistää.
Yksi suurimmista on EU:n vihreän kehityksen ohjelman, syvenevän energiakriisin ja kiihtyvän inflaation yhteensovittaminen niin, ettei sähkö- ja kaasulaskujensa kanssa kamppaileva tavallinen eurooppalainen kyllästy lopullisesti ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseen. Tämäkin savotta on tuomittu epäonnistumaan, jos yhteistyö Melonin Italian kanssa luiskahtaa väärille raiteille.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
