Vammaisen tie politiikkaan on usein mutkikas ja kapea – ennakkoluulot voivat johtaa ajatuksiin yhden asian poliitikosta tai puolueen maskotista
Suomessa ei ole ollut yhtään kuuroa kansanedustajaa, ja vain yksi edustaja on käyttänyt pyörätuolia. Vammaiset kohtaavat hankaluuksia ja ennakkoluuloja myös kunnallispolitiikassa.
Viime vuoden kuntavaaleissa kaksi kuuroa pääsi varavaltuutetuiksi. Heistä toinen on Tiina Karjalainen, joka oli perussuomalaisten ehdokkaana Naantalissa. Hän tahtoisi viittomakielen valinnaisaineeksi naantalilaisiin kouluihin. Kuva: Ville-Veikko KaakinenViime vuoden kuntavaaleissa ehdokkaaksi asettui Kuurojen liiton mukaan kolmetoista kuuroa. Mukana oli ehdokkaita lähes kaikista suurimmista puolueista monilla paikkakunnilla Helsingistä Nurmekseen ja Merikarvialle.
Lopulta yksikään kuuro ei yltänyt valtuustopaikalle asti, mutta kaksi kuntaa sai kuuron varavaltuutetun.
Uudessakaupungissa kaupunginvaltuuston varasijalle pääsi SDP:n ehdokas. Perussuomalainen Tiina Karjalainen pääsi puolestaan varasijalle Naantalin kaupunginvaltuustoon 23 äänellä.
”Mielestäni se on hieno saavutus, kun ottaa huomioon, että olin uusi Naantalissa ja vieläpä vammainen/viittomakielinen”, Turusta Naantaliin ennen vaaleja muuttanut Karjalainen kertoo sähköpostin välityksellä.
Yksi Karjalaisen vaaliteemoista oli viittomakielen saaminen valinnaisaineeksi kouluihin. Hän on tehnyt aiheesta kuntalaisaloitteenkin. Kampanjointiin Karjalainen kerkesi vasta loppusuoralla, mutta kyllä hän ehti jonkin verran tavata mahdollisia äänestäjiä ennen vaaleja.
Ihmiset suhtautuivat viittomakieliseen ehdokkaaseen hyvin eri tavoin. Osa tuli juttelemaan, toiset jäivät katselemaan kauempaa. Moni suhtautui tulkkiin ihmetellen, sillä he eivät olleet aiemmin keskustelleet tulkin välityksellä.
”Puhumiseni sai suut loksahtamaan auki, kun yleensä kuurojen odotetaan olevan myös mykkiä suustaan”, yhdeksänvuotiaana kuuroutunut Karjalainen muistelee.
Tulkki oli Karjalaisen mukana kokoontumisissa, kokouksissa ja luennoilla, mutta hän pyrki toimimaan mahdollisimman itsenäisesti.
”Haluan antaa kuvan, että meidän kanssa voi kommunikoida, kunhan keksitään väylä. Meillä toimii kaikki muu paitsi korvat.”
Suomessa ei ole koskaan ollut kuuroa kansanedustajaa, kertoo tiedottaja Tiina Vihra Kuurojen liitosta. Sen sijaan tälläkin hetkellä eduskunnassa on kaksi viittomakielistä: Pirkko Mattila (ps.) ja Timo Harakka (sd.). He ovat kuurojen vanhempien kuulevia lapsia.
Vihra kertoo, että muiden Euroopan maiden parlamenteissa on kuuroja, ja tällä hetkellä myös Euroopan parlamentissa on kaksi kuuroa meppiä. Ádám Kósa on Unkarista ja Helga Stevens Belgiasta.
”Uskon, että Suomessa kuurot eivät ole vielä niin pitkään olleet aktiivisesti mukana politiikassa, joten heidän on vaikeampi nousta valtakunnalliseen politiikkaan. Mielestäni poliittinen aktivoituminen on vahvistunut vuosi vuodelta”, Vihra sanoo.
Kuurojen puuttuminen politiikasta saattaa johtaa siihen, ettei päätöksenteossa edelleenkään ymmärretä kuulovamman ja viittomakielen yhdistelmää, erityisasiantuntija Pirkko Selin-Grönlund Kuurojen liitosta sanoo.
”Oman äidinkielen käyttäminen esimerkiksi lääkärikäynnillä on meille kaikille tärkeää, ja se lisää myös turvallisuutta. Palvelujen suunnittelussa pitäisi huomioida kaikki muutkin vähemmistökielet”, Selin-Grönlund toteaa.
Mikä tilanne on sitten näkövammaisten osalta? Järjestöpäällikkö Markku Möttönen Näkövammaisten liitosta ei osaa arvioida kuinka paljon näkövammaisia on tällä hetkellä mukana kunnallispolitiikassa Suomessa.
”Eduskunnassa kukaan ei ole tunnustautunut näkövammaiseksi, mutta ei siellä ainakaan sokeaa henkilöä ole”, Möttönen sanoo.
Vammaispalvelulain perusteella näkövammaisen on mahdollista hakea henkilökohtaista apua. Apu voi olla tarpeen paikasta toiseen liikuttaessa, mutta myös asiakirjojen lukemisessa, jos niitä ei ole mahdollista saada koneluettavassa muodossa tai pistekirjoitettuna.
”En ole ensinkään vakuuttunut, että kunnat pystyvät tuottamaan luottamushenkilölle kaiken materiaalin saavutettavassa muodossa, niin että näkövammainen pääsee itse lukemaan kaikki asiakirjat”, Möttönen sanoo.
Hänen mukaansa monet näkövammaiset pyytävät tällaisissa tilanteissa apua esimerkiksi lähipiiriltään. Siinäkin on omat hankaluutensa, etenkin jos on kyse luottamuksellisista asiakirjoista.
Ruokolahden kunnanvaltuuston nuorin jäsen Anni Väänänen (kesk.) on tyytyväinen ensimmäisen kautensa alkutaipaleeseen.
Teini-ikäisenä sokeutunut Väänänen saa kokouspöytäkirjat sähköisesti etukäteen. Jos dokumenteissa on kaavioita, joita lukuohjelma ei tunnista, Väänänen käy ne läpi yhdessä avustajansa kanssa.
”Jos kokoukseen on tullut jotain viime hetken tietoa eikä kaikkea ole ehditty lähettää etukäteen, on esittelijä selittänyt ja kuvaillut mistä on kyse. Meillä kunnan puolella tämä on toiminut todella hienosti”, Väänänen kuvailee.
Väänänen on toiminut myös kirkkovaltuustossa, ja siellä oli aluksi jonkin verran ongelmia. Etenkin pienryhmissä esityslistat jaettiin tulostettuina kokouksen aluksi, mutta kun Väänänen huomautti asiasta, käytäntöä muutettiin.
Vaikka saavutettavuuteen ja kuntalaisten tasa-arvoiseen kohteluun liittyvät seikat ovat Väänäselle tärkeitä, eivät kuntalaiset pidä häntä vain yhden asian poliitikkona.
”Olen ollut mukana niin monien yhdistysten hallituksissa, että tietoa on kertynyt. Ihmiset arvostavat, että kerron rohkeasti omat mielipiteeni, ja mikä ihaninta, kuntalaiset ovat minuun todella paljon yhteydessä”, Väänänen sanoo.
Vastikään menehtynyt Kalle Könkkölä on tiettävästi toistaiseksi Suomen ainut pyörätuolia käyttänyt kansanedustaja. Hän oli vihreiden edustaja vuosina 1983–1987.
”Eduskuntatalossa oli ongelmia liikkua pyörätuolilla. Huvittavaa on se, että kun Kalle putosi eduskunnasta, häntä varten tehtyjä esteettömyysjärjestelyitä purettiin”, Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen kertoo.
Urhonen on varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa vihreässä valtuustoryhmässä ja toiminut aktiivisesti politiikassa 2000-luvun alkupuolelta lähtien.
Urhonen käyttää pyörätuolia. Tavallisiin kokouksiin kaupunginvaltuuston kokoussaliin hän pääsee ongelmitta, mutta vuosien aikana hän on joutunut jättämään väliin lukuisia lautakunnan tutustumisretkiä, kun esteettömyydestä ei ole huolehdittu.
Samanlaisia ongelmia on myös muualla.
”Esimerkiksi taannoin Vaasassa ensimmäinen tehtävä vaalien jälkeen oli rakentaa hissi valtuustosaliin, kun huomattiin, että pyörätuolilla ei päässyt saliin”, Urhonen kertaa.
Jopa liikkumista suurempi ongelma ovat muiden ihmisten asenteen. Urhosen mukaan monet pitävät häntä yhden asian poliitikkona, eivätkä suinkaan hyvällä tavalla.
”Se on minulle iso ongelma ja taakka. Ihmiset näkevät vain yhden asian eivätkä kaikkea sitä osaamista, mitä minulla on. Tämä on aika iso syy siihen, että olen päättänyt luopua politiikasta”, Urhonen sanoo.
Kerran Urhosta on kutsuttu jopa maskotiksi, joka kaivetaan näytille, kun puolue haluaa osoittaa olevansa kaikenlaisten ihmisten asialla.
Tällaisia kokemuksia jaetaan vihreässä vammaisten ihmisten järjestössä, jonka puheenjohtaja Urhonen on. Vihreät vaivaiset on suomalaisella politiikan kentällä harvinaisuus.
”Tuemme ehdokkaita rahallisesti, sillä usein vammaiset ihmiset ovat aika köyhiä ja kampanjointi vaatii rahaa. Vertaistuellakin on iso merkitys. Kun valtuustosaliin ei pääse pyörätuolilla, on tärkeää päästä puhumaan siitä.”
Kehitysvammaisia on puolueen jäseninä ja paikallisyhdistyksissä, mutta päättäviin elimiin kehitysvammaisten on ollut vaikea päästä, kertoo viestintäpäällikkö Anneli Puhakka Kehitysvammaliitosta.
Esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen basistina tunnettu Sami Helle pyrki viime kuntavaaleissa Helsingin kaupunginvaltuustoon keskustan listoilta, mutta ei päässyt läpi.
Anneli Puhakan mukaan kehitysvammainen poliitikko toisi päätöksentekoon kaiken muun osaamisen lisäksi kokemusnäkökulmaa. Se vaikuttaisi politiikantekoon myös hyvin käytännöllisesti. Vaikka kehitysvammaisella poliitikolla olisi avustaja, täytyy asiat ilmaista selkeästi.
”Asioista pitäisi puhua niin, että kaikki ymmärtävät. Se olisi minusta tervetullutta. Ehkä kansalaisetkin pysyisivät mukana, jos poliitikot opettelisivat puhumaan kansantajuisesti.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
