Torniolainen Pauliina Laakso (vas.) oli juhannusviikolla Mehiläisen ensimmäinen synnyttäjä Kemissä. Hän sanoo, että synnytysosaston tulevaisuus on raskausaikana mietityttänyt. Oikealla osaston ylilääkäri Pia Vittaniemi. Kuva: Pekka Fali
Kemin sote-linna – Mehiläinen aloitti toiminnan Meri-Lapissa, mutta kiistat jättiulkoistuksen ympärillä jatkuvat
Kuva: Jenna Jalkanen”Meillä ei ollut hyviä vaihtoehtoja ollenkaan.”
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja, kemiläinen kaupunginvaltuutettu Ritva Sonntag (kesk.) puolustaa Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan keskussairaalan ulkoistamista.
Suomen historian suurin terveydenhuollon ulkoistus on herättänyt paljon huomiota. Sopimuksen suuren kokoluokan ja pitkän keston lisäksi hankkeesta on tehnyt kiinnostavan sen yhteys hallituksen sote-uudistukseen.
Vuosikausia vellonut epävarmuus Meri-Lapin erikoissairaanhoidon palveluista kärjistyi valtuustoäänestyksiin viime marraskuussa. Neljä alueen kuntaa päätti lähteä yhteisyritykseen terveysjätti Mehiläisen kanssa. Sairaanhoitopiiri ehti solmia sopimuksen palveluista juuri ennen kuin tämän kokoluokan ulkoistuksen estävä lainmuutos tuli voimaan.
Mehiläinen Länsi-Pohja Oy aloitti Länsi-Pohjan keskussairaalan pyörittämisen juhannusviikolla.
Tulevasta maakunnasta tehtiin mörkö. Syksyllä alkoi kuulostaa siltä, että varmaan ne Rovaniemellä syövät lapsiakin.
Tärkein perustelu ulkoistuksen puolesta oli pelko keskussairaalan palveluiden karsimisesta. Lapissa on tällä hetkellä kaksi isoa sairaalaa, jotka ovat Rovaniemellä ja Kemissä omissa sairaanhoitopiireissään. Tuoreet terveydenhuoltolain nojalla annetut keskittämis- ja päivystysasetukset eivät turvaa Kemin sairaalan laajaa toimintaa. Palveluita uhkaa keskittäminen Rovaniemelle, jonne on säädetty niin sanotut laajan päivystyksen palvelut.
Lapin sairaanhoitopiirin ja Länsi- Pohjan työnjakoon oli haettu ratkaisua jo vuosia, mutta yhteisymmärrystä ei ollut syntynyt.
Sonntagin mukaan ulkoistusvaihtoehto nähtiin parempana kuin jääminen epävarmuuteen siitä, mitä maakunnassa päätetään.
Sote-uudistuksen toteutuessa koko Lapin sairaanhoidosta päättäisi kahden sairaanhoitopiirin sijaan maakunta. Sopimusjärjestelyllä pyritään rajoittamaan tulevaa päätöksentekoa erikoissairaanhoidosta.
”Ainoa vaihtoehto alueen ihmisten palveluiden turvaamiseksi on ollut tämä. Tietäen, ettei se kaikista näytä hyvältä ja että sitä myös kritisoidaan.”
Yksi päätöksen kriitikoista on kemiläinen vasemmistovaltuutettu, sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen Aaro Tiilikainen. Hänen mielestään kaikki asiasta kiireessä päättäneet luottamushenkilöt eivät olleet riittävän perehtyneitä. Ulkoistusta myytiin perusteettomilla lupauksilla synnytysten säilymisellä Kemissä, ja uhkakuvat saivat ison painoarvon.
”Tulevasta maakunnasta tehtiin mörkö. Syksyllä alkoi kuulostaa siltä, että varmaan ne Rovaniemellä syövät lapsiakin”, Tiilikainen kärjistää.
Tiilikainen pitää sopimusta löysänä ja epämääräisenä. Sopimukseen sisältyvä hinnankorotusmekanismi ei hänen mielestään ole läpinäkyvä ja sitä ei ole riittävästi ja puolueettomasti koelaskettu. Hinnankorotukset voivat tulla kunnille yllätyksenä. Ne pakottavat kunnat karsimaan muista menoistaan ilman, että terveydenhuollon rakenteita voisi muokata.
Mehiläinen Länsi-Pohjan toimitusjohtaja, kokoomuksen entinen kansanedustaja Lasse Männistö huomauttaa, että julkisten menojen hintaindeksiin, väestön kokonaismäärän muutokseen ja ikääntymiseen perustuva hinnantarkistusmekanismi on tilaajan laatima, ei Mehiläisen. Hän pitää sitä läpinäkyvänä ja mekaanisena. Sopimushinta alkaa nousta kahden ensimmäisen vuoden jälkeen. Yritys on tehnyt oman arvionsa Tilastokeskuksen ennusteiden perusteella.
”Tällaisella laskennalla keskimääräinen kustannusten nousu sopimuskaudella on hieman alle kaksi prosenttia vuosittain. Onko se paljon vai vähän, riippuu kysyjästä ja tulkitsijasta”, Männistö toteaa.
”Mutta sen voi suhteuttaa toteutuneeseen 2000-luvun julkisen erikoissairaanhoidon toimintamenojen vuosittaiseen noin viiden kuuden prosentin kasvuun.”
Eli sopimus on tilaajalle edullinen?
”Ei ole meidän tehtävämme arvioida, onko tämä hyvä tai huono. Palvelutuotannon näkökulmasta voin sanoa, että se on haastava lähtökohta.”
Säästöjä Mehiläinen hakee erityisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiiviillä yhdentymisellä. Yritys tuottaa erikoissairaanhoidon lisäksi perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon Kemille ja Torniolle. Pitkäaikainen ja kiinteä sopimus antaa Männistön mielestä tilaajalle erittäin hyvät lähtökohdat säästöjen toteuttamiseen.
Tiilikaisen mielestä keskussairaalassa on jo tehty paljon hyviä toimia säästöjen saamiseen, ja sairaala on tilastojen valossa yksi tehokkaimmista. Sen verran asiassa on aatteellistakin erimielisyyttä, että Tiilikaisen mielestä osalla ulkoistusta ajaneista henkilöistä on selkeä tavoite: siirtää mahdollisimman paljon yksityisten tehtäväksi.
”On aika paljon ihmisiä, jotka uskovat sinisilmäisesti yksityisen puolen kykyyn tehdä asioita paremmin.”
Ulkoistuksista on valitettu hallinto- oikeuksiin. Pohjois-Suomen hallinto- oikeus käsittelee jokaisesta osakaskunnasta tehtyä kunnallisvalitusta ja korkein hallinto-oikeus sairaanhoitopiirin hankintapäätöksestä tehtyä valitusta.
Kuva: Jenna JalkanenTärkein kysymys on tietysti se, mitä ulkoistussopimuksella saatiin aikaan. Onnistuivatko merilappilaiset sopimuksella turvaamaan terveyspalvelunsa Kemissä?
Synnytysten osalta tilanne on epäselvä.
Reilun viidensadan vuosittaisen synnytyksen keskussairaala ei täytä päivystysasetuksen tuhannen synnytyksen vaatimusta, vaan toimii poikkeusluvalla. Lupa on voimassa kuluvan vuoden loppuun. Julkisten palvelujen järjestäjä, eli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, hakee jatkolupaa. Kielteinen lupapäätös olisi ongelmallinen etenkin sairaanhoitopiirille. Se on sidottu sekä päätökseen että sopimukseen synnytysosaston toiminnasta.
Mehiläisen näkökulmasta tilanne on selkeä. Sillä on synnytysosaston pitämisestä sopimus, joka on voimassa vuoden 2032 loppuun.
”Meillä on toiminnan vaatima toimilupa, laillinen oikeus tuottaa palvelut ja sopimuksen perusteella siihen jopa velvollisuus. Se ei muutu ilman sopimista”, Männistö toteaa.
”Tilanteessa, jossa palvelun järjestäjän eli sairaanhoitopiirin toiminta ei olisi lainmukaista, on sen tehtävä arvioida, mitä tehdään.”
Sairaanhoitopiirin johtajan Riitta Luosujärven mukaan mahdollisen kielteisen lupapäätöksen jälkeisiä toimia ei Länsi-Pohjassa vielä ole ennakoitu. Hänen mukaansa säännösten soveltaminen yksityiseltä ostettavaan toimintaan on osin epäselvää ja vaatii keskustelua sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
Ministeriön mukaan julkista palvelua koskevat lait ja asetukset soveltuvat myös Länsi-Pohjan tilanteeseen. Jos toiminta ei täytä lainsäädännön vaatimuksia, ei sitä voida jatkaa, vaikka se olisi sidottu sopimukseen.
Ministeriön ylijohtajan Kirsi Varhilan mukaan ulkoistuksella ei voida estää lainsäädännöstä tai asetuksista koituvia muutoksia.
Erikoissairaanhoidossa on kuitenkin paljon toimintoja, joiden järjestämisestä sairaanhoitopiirit ja myöhemmin maakunnat voivat päättää varsin vapaasti. Niissä ulkoistusten sitova vaikutus voi olla merkittävä.
Ei toisaalta ole varmaa, missä määrin palveluita olisi Kemissä karsittu ilman ulkoistusta.
Lapin maakunnan muutosjohtajan Marja Perälän mukaan on ennenaikaista arvioida, kuinka paljon Länsi- Pohjan sopimus sitoo tulevan maakunnan käsiä. Maakuntaa koskettavat säädökset ja edes siirtyvät sopimukset eivät ole täysin selvillä.
Maakunnan mahdollisuutta 15-vuotisen, palveluiltaan kiinteän sopimuksen irtisanomiseen on rajoitettu jopa sadan miljoonan euron suuruisella päättämiskorvauksella. Korvauksen lankeaminen maksettavaksi irtisanomistilanteessa on kuitenkin oikeudellisesti epävarmaa.
Mehiläinen pitää lähtökohtaisesti kiinni sopimuksesta. Sen muuttaminen maakunnan kanssa sopimalla ei kuitenkaan ole mahdotonta, toimitusjohtaja Männistö sanoo.
”Lapin maakunnalla on sote-uudistuksen toteutuessa sopimuksen tilaajana erittäin keskeiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Mehiläisellä ei sellaista ulkoistussopimusta ole ollut, missä vastapuoli olisi johonkin osaan halunnut muutosta, ja me olisimme kieltäytyneet vuoropuhelusta”, Männistö toteaa.
”Varmasti lait ja asetukset muuttuvat 15 vuodessa. Emme suhtaudu maailmaan niin, että sen pitäisi olla muuttumaton voidaksemme toimia ulkoistuksissa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
