Video: Tällä kikalla lupiinia voi estää tekemästä uutta kukintoa tänä vuonna
Komealupiini jatkaa tehokasta leviämistään Suomen luonnossa. Havaintoja on tehty jo Sallan korkeudella asti.
Komealupiinia esiintyy koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton hankepäällikkö Titta Vikstedt.
Lupiinia on Suomessa eniten teiden varsilla, mutta se leviää tehokkaasti myös kedoille, niityille ja paahteisille hiekkaharjuille.
”Tienvarret ovat nykyään hyvin tärkeitä luonnonkasvien ja niistä riippuvaisten hyönteisten keskittymiä, kun ketojen ja niittyjen pinta-ala on romahtanut maatalouden tehostumisen myötä viimeisen 50–60 vuoden aikana.”
Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää noin 300 vieraslajien torjuntatalkoot vuodessa.
Lupiineja kaivettiin Hämeenlinnassa maasta juurineen kesäkuun ensimmäisenä tiistaina luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa.
Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää noin 300 vieraslajien torjuntatalkoot vuodessa.
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry puheenjohtaja Timo Oksanen kertoo, että yhdistys on hoitanut puolen hehtaarin uusniittyä pääradan ja Vanajaveden välissä vuodesta 2022.
Oksanen näyttää videolla, miten lupiinia voi estää tekemästä uutta kukintoa tänä vuonna.
Komealupiini työntyy ilmaston lämmetessä yhä pohjoisempaan.
Yhtä aggressiivisesti alaa valtaa myös Suomessa vähemmän tunnettu haitallinen vieraslaji, alaskanlupiini.
”On hyvät mahdollisuudet, että jos alaskanlupiini pääsee ottamaan Suomessa jalansijaa, se leviää komealupiinia pohjoisempaan”, sanoo Vikstedt.
Lajit erottaa lehtien liuskojen määrästä: komealupiinilla niitä on 9–15, alaskanlupiinilla 6–8.
”Itseäni huolestuttaa alaskanlupiinin potentiaali pohjoisimmassa Lapissa, missä komealupiini ei ole vielä niin yleinen. Se on osoittautunut Norjassa ongelmalliseksi.”
Nyt pohjoisessa olisi Vikstedtin mukaan oikea hetki hävittää alaskanlupiinit ennen kuin ne pääsevät leviämään laajemmalle.
”Se on ehdottomasti vaivan arvoista nyt. Muuten ongelma pahenee ja hävittämisen yrittäminen on myös kalliimpaa vuosi vuodelta.”
Puutarhakasvi kirjolupiinia ei ole listattu haitalliseksi vieraslajiksi, huomauttaa valtakunnallinen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen Lupa- ja valvontavirastosta.
”Vaikka sitä ei ole kielletty, se on ihan yhtä etevä kasvi leviämään ja yhtä hankala poistettava kuin muut lupiinit.”
Leinosen mukaan kaikkien lupiinien istuttamisesta omaan pihaan pitäisi pidättäytyä.
Lupiini on hernekasvi, joka pystyy juurinystyröiden bakteereilla ottamaan tarvitsemansa typen ilmasta. ”Se pystyy kasvamaan lähes kivien päällä.”
Kimalaiset tykkäävät käydä lupiinin kukissa, mutta siitepölyn lupaniinit eivät tee niille hyvää. Ne heikentävät, jopa estävät kimalaisten lisääntymistä.
Tienvarsien niittämistä tehostaisi Leinosen mukaan esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva niittokuorma-auto.
Niitolla saa Leinosen mukaan näännytettyä lupiinia, kun sitä tekee sitkeästi ja pitkään.
Lupiini alkaa menettää jalansijaa, jos sitä niittää vuosien ajan, vähintään kaksi mutta mieluiten 4–5 kertaa kesässä, mahdollisimman tyvestä, kertoo Vikstedt.
On syytä myös pitää huoli, että niitto tehdään ennen siemenvaihetta, jotta niitto ei kylvä pitkään itämiskykyisinä säilyviä siemeniä maaperään.
Teiden varsilla on Vikstedtin mukaan edelleen työnsarkaa siinä, että niitto tehtäisiin oikeaan aikaan.
Tienvarsien niittämistä tehostaisi Leinosen mukaan esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva niittokuorma-auto. Se imuroi niittojätteen peräkärryn konttiin. Jäte puristetaan kuutioksi, poltetaan ja käytetään lannoitteeksi.
Uusimpia innovaatioita lupiinin torjuntaan on Leinosen mukaan tulistetun vesihöyryn käyttö.
Väyläviraston yksikönpäällikkö Laura Yli-Jama kertoo, että kuumavesihöyrytystä on kokeiltu rautateillä alueille, jotka pyritään pitämään kokonaan kasvittomina, mutta käsittely pitää uusia monta kertaa kasvukauden aikana, jolloin torjunta käy kalliiksi.
Lupiinia on kokeiltu Leinosen mukaan myös peittää kivituhkalla. 20–30 sentin kerroksesta lupiinikaan ei pääse enää tunkeutumaan läpi. ”Se on aika kallista isoilla aloille.”
Kotipihassa isäntä ja emäntä pitävät usein lupiinit kurissa, kertoo Leinonen.
”Kun he poistuvat keskuudestamme, perikunnat välittävät valitettavan vähän koko asiasta. Lisäksi meillä on paljon teollisuusalueita ja yritysten pihoja, jotka pysyvät kuosissa, kun toiminta on aktiivista. Jos toiminta laantuu, lupiinipehko villiintyy koko alueelle ja alkaa leviämään ympäröiville alueille.”
Yksittäiset pienet lupiiniesiintymät kannattaa Vikstedtin mukaan poistaa lapiolla juurineen.
Hämeenlinnan Sairionrannan lupiinitalkoissa on Oksasen mukaan keskimäärin 6–7 osallistujaa.
”Yleensä pidetään kolmet tai neljät talkoot loppukeväästä–alkukesästä. Viime syksynä pidettiin lokakuussa yhdet talkoot sen jälkeen, kun niitty oli niitetty.”
Niitty on kaupungin maata ja kaupunki hoitaa sitä syksyisin niittämällä.
Juurakoiden kaivuu sopii Oksasen mukaan lajistoltaan arvokkaille kohteille, mutta laajemmille alueille se on liian työläs.
”Neljässä vuodessa edistystä on kyllä tapahtunut: lupiini on vähentynyt ja niittykasvit runsastuneet.”
- Osaston luetuimmat