Valtion suojelualueetja käyttö-rajoitukset
Suojeluohjelmat: Lintuvesien, lehtojen, rantojen, vanhojen metsien ja harjujen suojeluohjelmat.
Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita perustetaan joko valtion omistamille tai yksityisille maille neuvottelemalla, pakkolunastamalla tai toimenpidekiellolla.
Suojelualueilla ei saa vahingoittaa kasveja, eläimiä tai maaperää. Jokamiehenoikeudet ovat kuitenkin voimassa. Metsästys ja kalastus voidaan poikkeuksellisesti sallia valtioneuvoston asetuksella.
Kansallispuistot: Etelä-Suomen kansallispuistoissa metsästys on kielletty, sallittua on vain hirvenajo. Pohjois-Suomen puistoissa metsästämisoikeus on paikallisilla asukkailla. Metsähallitus suorittaa puistoissa vain hoitohakkuita. Jokamiehenoikeuksista määrätään puistojen järjestyssäännöissä.
Luonnonpuistot: Luonnonpuistojen suojelumääräykset ovat kansallispuistoja tiukemmat. Suurin osa niistä on suljettuja muilta kuin tutkijoilta. Osassa puistoista on yleisölle avoin retkeilypolku.
Erämaa-alueet: Erämaa-alueet eivät ole kansallispuistoja, mutta Metsähallitus pitää niiden metsät pääosin luonnontilaisena. Paikallisilla on oikeus metsästää ja kalastaa. Teiden rakentaminen ja kaivostoiminta on kielletty muutoin kuin valtioneuvoston luvalla. Osa alueista on rauhoitettu kokonaan hakkuilta, osassa sallitaan rajoitettu metsätalous.
Metso-ohjelma: Tavoitteena on, että yksityiset ihmiset suojelevat vapaaehtoisesti joko määräajaksi tai pysyvästi yhteensä 96 000 hehtaaria. Kokonaisuutta laajennetaan suojelemalla valtion talousmetsiä pysyvästi 10 000 hehtaaria.
Yksityisillä suojelualueilla rauhoitusmääräyksistä sovitaan maanomistajan kanssa. Valtiolle siirtyviä kohteita koskevat samat periaatteet kuin muitakin Metsähallituksen hallinnassa olevia suojelualueita.
MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
