Metsätalous murroksessa
Metsänomistajaa rassaa jatkuvasti puun reaaliarvon kutistuminen, Tapio Pyynönen kirjoittaa. jaana kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistolukijalta
Yksityismetsätalous elää muutosten aikaa. Metsälakeja reivataan jälleen joiltakin osin.
Metsän kasvatukseen ja puun tuoton kannattavuuteen sillä ei ole merkitystä. Lain tulkintoihin saadaan hieman väljyyttä ja metsän käsittelyyn vaihtoehtoja lisää. Mielenkiintoista on se, että paljon kiistelty ja kaivattu niin sanottu jatkuvan kasvatuksen malli metsän käsittelyssä saa vihreää valoa. Malli joka sopi aikaan, jolloin miehet
justeeri kainalossa istuivat hevosen rekeen ja menivät metsään. Nykykalustolla ja kustannuksilla ei onnistu.
Metsätalouden nopea kehitys ja sen suunta on tuonut metsänomistajan suurten kysymysten äärelle: mikä on tulevaisuus ja mihin kannattaa panostaa?
Nykyinen kehitys johtaa puun käytön rajuun pudotukseen. Metsätalouden vahva
perinteinen paperi on ajettu alas, syynä maailmalla ylituotanto ja täällä kustannukset.
Uudet alan huippuluokan koneet ja tietotaito viedään halpoihin maihin. Siellä ollaan mukana, mutta ei käytetä
suomalaista puuta.
Kuulee kyllä sanottavan, että jäähän meille sellun tuotanto. Se on tosin kovin suhdanneherkkä ja epävakaa puun käyttäjä.
Metsäteollisuuden konekanta on ikääntynyttä, laskennallinen ikä niillä on kymmenen vuotta. Poistumaa tulee olemaan eikä uutta tule tilalle.
Joskus tihkuu tietoja, että ne ovat hintansa hankkineet. Ajetaan sen aikaa kun rasvat
pysyvät laakereissa, sitten portit kiinni.
Mekaaniselta puolelta odotetaan kovasti puun käytön lisäystä, siellä tuotekehitys on avainsana. Jos siinä ei onnistuta, ei vientiä synny.
Kotimaan markkinat ovat kovin rajalliset. Sahaus kyllä käyttää paljon puuta mutta talouden lait ajavat ne kovin usein pitkiin seisokkeihin ja yhteen vuoroon.
Metsänomistajaa rassaa jatkuvasti puun reaaliarvon kutistuminen. Minkä ennen sai sadalla motilla, nyt siihen ei
riitä tuhat mottia. Reaaliarvoa ei synny rotutaimilla, sen antavat – jos antavat – markkinat.
Jos kehitys saa jatkua tällaisena, metsänkasvatuksessa ei maksimaalinen puun tuotanto enää kiinnosta. Tilalle kehittyy muita arvoja: energia, puhdas luonto, puhdas ravinto, neljä vuodenaikaa, vapaa-aika,
mielenterveys, liikunta, riista.
On paljon aiheita, joita tulevaisuus ja aika saattavat kehittää ja valjastaa tuotantoon. Kysyntä ja tarpeet ohjaavat paljolti kehitystä.
Metsämaa on pitkällä aikavälillä säilyttänyt hyvin reaaliarvonsa, markkinat ovat pitäneet siitä huolen. Kysyntä on ylittänyt tarjonnan.
Metsämaa ei ole tuonti- eikä vientituote. Siihen on metsänomistajana turvallista panostaa, tosin vieraalla pääomalla ei kannata lähteä mukaan.
Metsätalouden tulevaisuuden uudet suuntaukset saattavat
syrjäyttää maksimoidun metsänkasvatuksen kannattamattomana. Metsän tuoton lajit ja arvot muuttuvat. Metsänomistajasta tulee metsäluonnon hoitaja ja ylläpitäjä. Uudet
metsälain lievennykset voivatkin olla tarpeen.
Ihminen voi reivata ja
säädellä omia lakejaan. Viime kädessä luonto ja ennen kaikkea metsäluonto pitää hallussaan omat pysyvät lakinsa, ihmisen kyvyt ja taidot eivät riitä niitä horjuttamaan.
Tapio Pyynönen
Nurmijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
