"Viljan tuotannossa ei kannata säästellä"

Uusi lajike voi tuoda uutta buustia satoon. Uutuuksiin voi tutustua monilla näytekentillä ympäri maata. Kuva on viime kesän Peltopäivästä Inkoosta. Kuva: Markku Vuorikari

Jos tilan talous on tiukalla, viljan viljelyssä ei kannata säästää, Hankkijan Kasvuohjelma-tutkimusta vetävä agronomi Juha Salopelto sanoo.

Suomalaisella keskisadolla, 3 700–4 000 ohrakilolla hehtaarilta, ei tulosta synny, mutta kovemmilla sadoilla syntyy, hän toteaa.

Salopelto ei kiellä, etteikö hänellä olisi oma lehmä ojassa. Hänen työnantajansa myy tuotantotarvikkeita ja haluaa ostaa laadukasta viljaa.

Kasvuohjelma-tutkimuksen tuloksia hän kuitenkin käy läpi yksittäisen tilan tuloksen kannalta.

Viime kesän tulosten tulkinnassa lähdettiin miettimään, miksi ohran keskisato on Suomessa neljän tonnin pinnassa, kun monessa Keski-Euroopan maassa päästään kymmeneen tonniin.

Sääolot eivät näin suurta eroa selitä, varsinkaan kun osa suomalaisviljelijöistäkin pääsee lähelle kymmenen tonnin satoja.

Selitys ei Salopellon mukaan myöskään löydy sieltä, mistä moni viljelijä sitä ensimmäisenä hakee eli typestä.

Keskimääräiselle ohrapellolle annetaan meillä 90 kiloa typpeä hehtaarille ja sadossa korjataan 63 kiloa. Hukkaan menee 27 kiloa eli 45 euroa hehtaaria kohti.

Miten siis lähteä kirimään kohti kymmenen tonnin satoa?

Ensimmäinen keino on vaihtaa lajike uuteen, Salopelto sanoo.

Hän toteaa, että Suomessa käytetään liikaa ikivanhoja lajikkeita. Kasvinjalostus on edennyt isoin harppauksin, mutta moni jättää tieten tahtoen sen tulokset käyttämättä. Viime vuoden tukihakemuksista löytyi 113:ta ohralajiketta, pahimmat yli 20 vuoden ikäisiä.

Salopellon nyrkkisääntö on, että lajike ei saa olla viittä vuotta vanhempi.

Koetulosten mukaan esimerkiksi 20 vuotta vanhan Saanan vaihtaminen Kaarleen tuo 1 100 kiloa sadonlisää. Kasvuaikaa ei tule kuin päivä lisää.