Näkökulmia

sana sunnuntaiksi

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.

”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

Luuk. 7:36–50

Jeesuksen vierailu fariseus Simonin kodissa on aivan varmasti yksi evankeliumikirjallisuuden hienoimmista kertomuksista ellei peräti kaunein ja koskettavin. Ei ihme, että jo Agricolan ajalta periytyvässä synnintunnustuksessa ”syntinen nainen fariseuksen kodissa” rinnastetaan armon osallisuudessa ”ristin ryöväriin” ja ”kieltäjä-Pietariin”.

Kertomus ei välttämättä avaudu nykysuomalaiselle ensilukemalta, sen verran ovat käytös- ja ateriatavat muuttuneet parin tuhannen vuoden aikana.

Ensinnäkin pöytä oli varsin matala ja ateriointi tapahtui käsinojalla maaten lattialla.

Toinen tärkeä huomio on, että fariseukset olivat tuon ajan johtava hallitsijapuolue, joten tapahtumapaikkana oli vaikutusvaltaisen miehen arvokoti.

Kolmas tärkeä asia on huomata miehen ja naisen roolit. Nainen oli läsnäolijana harvinaisuus tuollaisessa tilanteessa, nyt vielä tukka auki, joka oli prostituoidun merkki.

Eipä ole ollenkaan ihme, että Simon isäntänä närkästyi naisen ilmestymisestä ja eritoten hänen liehittelevästä käytöksestään. Kun aterian kunniavieras ei pannut asiaa pahakseen, ei isäntäkään voinut siihen puuttua – ajattelipa vain kaikenlaista…

Jeesuksen näkökulma oli kovin toisenlainen, sillä hän oli oletettavasti jo kerran aiemmin tavannut naisen ja tiesi siis hänen elämänsä tragediat.

Lempeästi ja viisaasti Herramme ohjaa kiukkuaan puhisevaa ja omasta mielestään paljon naisen yläpuolella olevaa fariseusta.

Kysymyksellään Jeesus järjestää isännän antamaan tunnustuksen kuokkavieraalle.

Itsestään liikoja luullut isäntä oli ollut niin tohkeissaan vieraan saapumisesta, että oli unohtanut osoittaa normaalit ja välttämättömät tervetuliaistoimet.

Paheksuttu nainen teki sen, mitä isäntä oli jättänyt moukkamaisesti tekemättä.

Nainen taas rohkeni tulla kiittämään , koska Vapahtaja oli antanut hänelle uuden elämän. Uusi elämä näytti olevan vielä niin tuoretta ja hentoa, että jäljellä oleva vanha habitus hämäsi useimmat läsnäolijoista.

Yhä on niin, että me ihmiset näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen saakka. Pelkän ulkomuodon tai tittelien perusteella ei pitäisi tehdä liikoja johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen.

Avaa artikkelin PDF