vierasyliö Mittavat luonnonvarat voivat olla ansa
Luonnonvarat ovat sekä opettaja että opetuksenkohde. Tämän huomasi jo taloustieteilijä John Maynard Keynes, joka ehdotti siirtymistä maailmanvaluuttaan, jonka arvo määräytyisi luonnonvarojen mukaan.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ollut samoilla linjoilla ottamalla käyttöön erityisnosto-oikeuden (SDR), johon meidänkin lainsäädäntömme tukeutuu muun muassa pitkäkestoisissa vahingonkorvausvastuissa.
SDR on varantoväline ja reservivaluutta, jonka arvo määritellään valuuttakorin perusteella. Tietenkin taustalla painoarvoa on nimenomaan käytettävissä olevilla luonnonvaroilla.
Erityisnosto-oikeutta konkreettisempi varanto- ja samalla ”opetusväline” on päivittäin määritettävissä oleva raakaöljyn maailmanmarkkinahinta.
Öljy itsessään on uusiutumaton fossiilinen raaka-aine ja energianlähde, jonka käytön puolivälinkrouvia Pohjois-Amerikka pidensi liuskeöljytuotannon onnistuneella käynnistämisellä. Varantomuutos on merkittävä, USA:n raakaöljyn vuorokausituotanto voi nyt olla Saudi-Arabian vastaavaa korkeampi.
Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan osoitettua 2010-luvun alussa voimakkaan vaihtelun elkeitä, Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) ilmoitti suositushinnaksi 115 dollaria tynnyriltä. Hinta sattui olemaan juuri siinä vuoden 2014 kesäkuun 20. päivänä, mistä se lähti pian laskuun.
Vajaan kuuden kuukauden aikana yksikköhinnasta suli puolet pois.
Liuskeöljytuotannon yksikkökustannuksia näytetään pidettävän tärkeänä kannattavuusrajana. Kriittinen raja, 80 dollaria, on nyt alitettu selvästikin. Tämä on tärkeää, sillä monen öljyntuottaja- ja samalla viejämaan julkinen talous, ei vähiten Venäjän federaation julkinen talous, on riippuvainen öljynviennin avulla saatavista tuloista.
Venäjän valtion taloutta tukevat osaltaan erilaiset eläke- ja hyvinvointirahastot, ruplan arvon säilyttämistä taas tukiostot, joita rahoitetaan keskuspankin yli 400 miljardin dollarin valuuttavarannosta.
Rahastojen varoja on käytetty myös federaation kansallisten energiayhtiöiden toiminnan lainoittamiseen ja muuhun rahoittamiseen kymmenien miljardien dollarien edestä. Kaikista toimenpiteistä huolimatta ruplan arvo on romahtanut.
Valuutan arvo suhteessa reservivaluuttoihin on tärkeä yksityiskohta, mutta suurvaltapoliittiset näkökohdat saattavat peitota sellaisten vaikuttavuutta.
Tämä kävi selvästi ilmi maapallon vauraimpien eli G20-maiden kokouksessa Australian Brisbanessa viime vuoden marraskuussa. Venäjän presidentti sai palautetta Krimin kaappauksesta kollegoiltaan. Presidentti Vladimir Putinhan tunnetaan värikkäänä raakaöljy- ja kaasukauppiaana, elintarviketurvallisuuseksperttinä ja WTO:ssa sooloilevan jäsenvaltion johtajana.
Yhdysvalloille tämä on tarjonnut tilaisuuksia vahvistaa asemaansa johtavana suurvaltana. Hyvä ponnahdusalusta oli Brisbanen kokousta edeltänyt Apecin Aasian ja Tyynenmeren alueen talousfoorumi ja valtiojohtajien tapaamiset Pekingissä.
Niiden yhteydessä USA ja Kiina löysivät toisiaan tukevia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotka eivät kuitenkaan pelastaneet Perun Liman joulukuisen ilmastokokouksen antia. Venäjällä oli ymmärrettävistä syistä sivustakatsojan asema, sehän oli juuri tehnyt mittavia kauppoja fossiilisesta energiasta Kiinan kanssa.
Venäjän aivotrusti oli varmastikin laskeskellut, että Venäjän ja Kiinan välinen raakaöljy- ja kaasukauppa olisi nostanut sen statusta raakaöljyn ja sen hinnoittelua seuraavan maakaasun maailmanmarkkinahinnan määräytymisessä. Näin ei ilmiselvästi kuitenkaan tapahtunut.
Venäjä ei ole ottanut riittävästi huomioon amerikkalaistyylisen öljybisneksen nousua Pohjois-Amerikassa. Tuotetuista ympäristövaurioista piittaamatta siellä käynnistetään liuskekaasu- ja öljy-yhtiöitä ja ajetaan kongressissa öljyputkihanketta arktiseen Alaskaan.
Tyyliin kuuluu, että tällaisiin hankkeisiin sijoitetaan finanssimarkkinoiden ”varjopuolen” pääomia. Sijoittajat ovat tottuneet silloin suurienkin riskien realisoitumiseen.
Olkoon raakaöljymarkkinoiden ylituotantotilanne seurausta satunnaisvaikutusten samaan suuntaan vaikuttamisesta tai tietoisen tuotannonohjauksen tuloksesta, vaikutus näyttäytyy nyt Venäjän vientiverotuloissa romahduksena ja yleisemmin ruplan heikentymisenä.
Ostovoiman heikentymisestä kärsivät Euroopassa sekä pakotteiden että vastapakotteiden asettajien kansalaiset ja yritykset, kukin asemassaan. Pakotteiden tarkoituksena on tietenkin saada Venäjä vetäytymään Ukrainasta.
Osa Neuvostoliiton luonnonvaroista siirtyi 1990-luvulla perintönä Venäjän federaatiolle ja sen oligarkeille.
Luonnonvarat oli kartoitettu. Tutkijat olivat laskeneet, että raakaöljyn tynnyrihinnan olisi pitänyt pysyä vähintään 120 dollarissa, jotta muun muassa armeijan modernisaation tarvitsema rahoitus toteutuisi. Ehkä Kansainvälisen energiajärjestön 115 dollarin suositushinta olikin lähtöisin juuri Venäjältä.
Vaikuttavuusvirheitä on tehty myös Krimin kaappauksen ja Itä-Ukrainan sodan tiimoilta, liuskeöljyn ja -kaasun globaalista tulosta markkinoille ja kilpailijoiden todellisesta tai näennäisestä yhteispelistä raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan muodostumisessa.
Sokea luottaminen hallinnassa olevien luonnonvarojen tuottamaan vallanhallinnantunteeseen saattaa nykytilanteessa osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi.
Mittavatkin luonnonvarat voivat näin muodostua ansaksi muiden toimijoiden laskettua varantojensa yhteismäärän ja tehtyä sen perusteella johtopäätöksen samaan hiileen puhaltamisesta.
Vanhat, jäädytetyt konfliktit näyttävät säilyvän, ilmaston tämänkertainen muutos kuitenkin voi valitettavan hyvin.
Perun Liman ilmastokokous sai aikaan laihan kompromissin. Pariisin vuoden 2015 ilmastokokous joutuu ottamaan kantaa ehdotukseen fossiilisista energioista, siis myös raakaöljystä, luopumisesta vuoteen 2100 mennessä. Raakaöljyn odotetaan saattohoitavan itsensä pois käytöstä.
ERKKI PULLIAINEN
Kirjoittaja on emeritusprofessori
ja tietokirjailija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
