Europarlamentaarikko Katainen: Ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen ei ole saatavissa pikavoittoja poliittisilla julistuksilla tai hallituskortin heiluttelulla

"Viljelijämme tekevät käytännön ympäristö- ja ilmastotekoja joka ikinen päivä." Kuva: Johannes Tervo

Sisäministeri ja vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo väitti, että muut sektorit tekevät oman osansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta maatalous ei.

Väite ei pidä paikkaansa, sillä viljelijämme tekevät käytännön ympäristö- ja ilmastotekoja joka ikinen päivä. Niitä ovat esimerkiksi ravinteiden kierrätys, hiiliviljely, kasvipeitteisyydestä huolehtiminen sekä uusiutuvien polttoaineiden käyttö ja tuotanto.

Keskisadot ovat nousseet, ja monilla tiloilla on siirrytty kevyempään muokkaukseen ja suorakylvöön. Maidontuotannossa eläinmäärä on vähentynyt samalla, kun kokonaistuotos on noussut ja hiiltä sitovaa nurmiviljelyä on lisätty.

Maatalouden kokonaispäästöistä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Voikin perustellusti kysyä, näkyvätkö kaikki tiloilla tehdyt toimenpiteet tilastoissa. Esimerkiksi maaperän hiilensidontakykyä ei ole tutkittu tarpeeksi.

Suomessa on aloitettu uraauurtavaa tutkimusta maa- ja metsätalousministeriön vetämässä Hiilestä kiinni -hankkeessa, jossa tutkittuun tietoon perustuen haetaan käytännön ratkaisuja ja työkaluja päästöjen vähentämiseen. Uskon, että tällä tutkimusohjelmalla on kysyntää myös Euroopan komissiossa, joka valmistelee aloitetta hiiliviljelystä.

Yksi syy päästöjen pysymiseen tilastoissa samalla tasolla voi olla peltoalan lisääntyminen. Ei voi siis sanoa, ettei maatiloilla olisi tehty päästövähennystoimia. Syytösten sijaan tarvitaan ratkaisukeskeistä otetta koko hallitukselta.

Vuonna 2023 voimaan astuvan yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistuksen myötä maatalouden päästöt lähtevät väistämättä laskuun, sillä kaikkien tukien ehdoiksi tulee uusia ilmasto- ja ympäristöehtoja. Lisäksi 25 prosenttia kaikista suorista tuista ohjataan ympäristöjärjestelmiin samalla, kun maaseudun kehittämisen ilmasto- ja ympäristösitoumuksia tehostetaan.

Suomen kansallinen cap-suunnitelma on edistyksellinen. Päästövähennysten vaikutuksista saamme osviittaa, kun Luonnonvarakeskus julkistaa laskelmat elokuun aikana.

Suomalainen ruoka on tutkitusti tuotettu eettisesti ja kansainvälisen vertailun kestävää. Lisäksi lyhyt pohjoinen kasvukausi haastaa tuotantoa eri tavoin vertailtaessa muihin EU:n maihin.

Nitraattidirektiivi on pantu toimeen, maaperän ravinteiden köyhtymistä vältetään, eläinten hyvinvoinnin mittarit ovat korkeat, hiiltä sidotaan sekä uutta tutkimusta ilmasto­positiivisista ruuantuotanto­ratkaisuista edistetään ja viedään käytäntöön.

Maatalouden parissa työskentelevät ymmärtävät kyllä ilmastonmuutoksen seuraukset ja kokevat ne ensimmäisten joukossa sään ääri-ilmiöinä, joka yleensä heijastuu heikentyneinä satoina. Ala kaipaa ennen kaikkea kannusteita syyttelyn sijaan.

Kun syksyn budjettiriihessä päästövähennyksiä haetaan myös maataloudesta, ne on toteutettava tavalla, joka turvaa suomalaisen maatalouden elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn sekä maataloudesta elantonsa saavien ihmisten toimeentulon. Vihreiltä ei ole sellaisia avauksia kuulunut, joissa tämä kokonaiskestävyys huomioitaisiin. Budjettiriihessä tuskin kuitenkaan vielä pystytään ihmeisiin, sillä hallituksen ilmastopoliittisten linjausten valmistelu on kesken.

Toivoisin ilmastolinjauksissa ennen muuta ison kuvan näkemistä. Tulokset eivät synny yhdessä yössä vaan strategisilla päätöksillä, joissa ruuantuotanto on edelleen kaiken ytimessä ja fossiilisten päästöjen alasajossa on säilytettävä globaali perspektiivi.

Haastavia päätöksiä on edessä erityisesti rakentamisen ja liikenteen saralla. Maatalouden päästöjen vähentäminen on osa tätä isoa kuvaa. Samalla kannattavasta ja kestävästä ruuantuotannosta on huolehdittava.

Vihreiden toiminta on herättänyt kummastusta kotimaan politiikan areenojen lisäksi myös Brysselin neuvottelupöydissä. Erityisesti ehdottomuus ja kompromissikyvyttömyys ihmetyttävät.

Euroopan parlamentin vihreiden ryhmä äänesti kesällä Euroopan unionin historiallista ilmastolakia vastaan. Tällä lailla kaikki jäsenmaat Puolasta Saksaan sidottiin hiilineutraaliustavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä. Vihreille neuvoteltu lopputulos, joka kunnianhimossaan on historiallinen, ei riittänyt.

Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen vaatii meiltä kaikilta yhdessä konkreettisia avauksia ja aloitteita. Pikavoittoja ei ole saatavissa poliittisilla julistuksilla ja hallituskortin heiluttelulla. Linjanvetoja budjettiriihen ja aluevaalien alla kuuluu tehdä, mutta ne eivät saa johtaa tiettyjen ammattiryhmien syyttämiseen ja vähättelyyn.

Suomalaisella maataloudella ja ruuantuotannolla on kykyä ja tahtoa uudistua jatkuvasti ilmastoystävällisempään suuntaan – kehitettäisiinkö, Maria Ohisalo, yhdessä siihen lisäkannustimia?

Elsi Katainen

europarlamentaarikko (Renew Europe, kesk.)

EU-parlamentin maatalousvaliokunnan varapuheenjohtaja

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset