Tutkimus: Hupeneva lumipeite uhkaa tunturien lajistoa – vaarassa muun muassa jääleinikki ja sammalvarpio
Tuoreen tutkimuksen mukaan lumipeitteen väheneminen vaarantaa myöhään sulavista kinoksista riippuvaiset tuntureiden kasvilajit.
Useat tunturilajit viihtyvät yksinomaan lumen kinostusalueilla, joille matalat tunturilajit ovat erikoistuneet. Kuva: Sanne KatainenNopeasti heikkenevä lumipeite saattaa hävittää suuren osan pohjoisten tuntureiden lajistosta, ennakoivat Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat tuoreessa tutkimuksessaan.
Nature Climate Change -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen tulosten mukaan ilmaston lämpeneminen hyödyttää monia kasvilajeja, mutta samalla lumipeitteen muutokset uhkaavat arktisen luonnon monimuotoisuutta.
"Vaikka lumen merkitys toki tunnustetaan, talviolosuhteet unohtuvat usein pohjoisten ja vuoristoisten alueiden tutkimuksista", sanoo tohtorikoulutettava Pekka Niittynen Helsingin yliopistosta.
Monet tuntureiden kasvilajit ovat riippuvaisia myöhään sulavista kinoksista, sillä lumi tarjoaa suojaa talven kovilta pakkasilta.
Samalla lumi rajoittaa kasvukauden pituutta estäen eteläisempien lajien leviämisen, minkä vuoksi lumipeitteen väheneminen voi olla arktisille lajeille jopa suurempi uhka kuin lämpötilan nousu.
"Monet tuntureiden lajit ovat erikoistuneet kasvamaan ja kukkimaan hyvin lyhyen kesän aikana. Lumiajan lyhetessä ja kesän pidetessä eteläisemmät lajit hyötyvät ja voivat kilpailla arktiset kumppaninsa sukupuuttoon", Niittynen toteaa.
Tutkijoiden mukaan pohjoisten alueiden ilmasto muuttuu voimakkaammin kuin muun maapallon, ja nämä muutokset ovat erityisen voimakkaita talvella. Lämpenemisen vaikutusta lumipeitteeseen on kuitenkin vaikea ennustaa.
"Pohjoisten eliöyhteisöjen muutokset voivat tulevaisuudessa olla äkkinäisiä ja tuottaa vaikeasti ennakoitavia ekologisia yllätyksiä, kuten esimerkiksi nopeita lajipopulaatioiden häviämisiä joiltakin paikoilta ja sopeutumiskykyisten lajien siirtymisiä uusille paikoille", arvioi erikoistutkija Risto Heikkinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Useat tunturilajit viihtyvät yksinomaan lumen kinostusalueilla, joille matalat tunturilajit ovat erikoistuneet.
"Monet arktisten alueiden ikoniset lajit, kuten jääleinikki, tulevat voimakkaasti vähenemään muuttuvien lumiolojen myötä. Vähenevät kinokset lisäävät myös lumileinikin, hapron ja sammalvarpion sukupuuttoriskiä", toteaa luonnonmaantieteen professori Miska Luoto Helsingin yliopistosta.
Tutkimuksessa keskitytään kasveihin, sammaliin ja jäkäliin, mutta tutkijoiden mukaan tulosten voi olettaa pätevän myös monille muille arktisille eliöryhmille.
Suurta osaa tunturien lajeista uhkaa häviäminen, jos lumesta riippuvaisille lajeille ei ole lähialueilla tarjolla sellaisia paikkoja, joissa pitkään viipyvä lumipeite säilyy tulevaisuudessakin.
Tutkijat arvioivat, että sopeutumiskeinot arktisten alueiden lumimuutosten vaikutuksiin voivat olla käytännössä vähäiset, minkä vuoksi pohjoisen luonnon suojelussa on ilmastonmuutoksen hillinnällä tärkeä rooli.
Tutustu tarkemmin Nature Climate Change -lehdessä julkaistuun tutkimukseen Snow cover is a neglected driver of Arctic biodiversity loss.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
