passipaikalla Sotilaallisenlyhyesti

Kolmesta asiasta syntyy eduskunnassakin vuorenvarmasti pitkä keskustelu: viinasta, seksistä ja armeijasta. Niin myös, kun hallitus päätti säästää kuusi miljoonaa lyhentämällä asevelvollisuusaikaa 15 vuorokaudella.

Markus Mustajärvi (vr.) laski, että säästö on suunnilleen sama, joka kuluu kun yksi JASSM-ohjus ammutaan taivaan tuuliin. Eduskunnassa harvoin esiintyvä Mikael Jungner (sd.) oikaisi, ettei uudistusta tehdä säästöjen vuoksi. Kantahenkilökunta haluaa rauhoittumisaikaa saapumiserien välillä. Jouluna ja juhannuksena ei muutenkaan rauhan aikana sodita.

Janne Sankelo (kok.) muistutti, että asevelvollisuuteen kuuluu sotateknisten taitojen lisäksi myös sotilaskasvatus. 165 vuorokautta tuntuu hänestä lyhyeltä ajalta opettaa sotilaallista tottelevaisuutta.

Jussi Niinistö (ps.) suri, että kertausharjoituksiin pääsevät enää johtajat. Timo Korhonen (kesk.) muistutti varusmiespalvelun lisäävän kansallista yhteenkuuluvuutta. Siksi pitäisi edelleen kutsua palvelukseen myös ne, joiden fyysinen tai psyykkinen suorituskyky ei ole parhaasta päästä.

Ylen A-studio laittoi ministerit paremmuusjärjestykseen hallituksen yksivuotistaipaleen kunniaksi. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) voitti. Sitten seurasivat Jutta Urpilainen (sd.), Lauri Ihalainen (sd.) ja Krista Kiuru (sd.).

Rankingin olivat tehneet valitut politiikan toimittajat. Minulta ei kysytty, mutta samaan suuntaan olisivat ajatukset menneet.

Omalla listallani ykkösenä on työministeri Ihalainen, joka on juossut kokoon vaativia ratkaisuja, jotka ilman häntä luultavasti olisivat jääneet syntymättä. Pääministeri Katainen on pitänyt sekavan porukkansa hyvin koossa. Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru ratkaisi vaikean Ylen rahoitukseen, mutta äärioloissa hänen kestävyyttään ei ole vielä testattu.

Häntäpään valvojasta ollaan hyvin yksimielisiä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) veroista epäonnistujaa pitää etsiä työministeri SMP:n Urpo Leppäsen ajoista asti.

SDP:n puoluejohtaja Jutta Urpilainen ei tunnetusti anna koskaan periksi. Tämän henkilövalinnan kohdalla olisi korkea aika tehdä poikkeus.

Moni kollega nimesi epäonnistujaksi opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.), koska hänen blogeissaan on kirjoitusvirheitä. En oikein ymmärrä arviota. Gustafsson sentään ratkaisi peruskoulun tuntijaon, joka edellisen opetusministerin Henna Virkkusen (kok.) jäljiltä oli toivottomassa solmussa.

Ammattikorkeakoulupaikkojen karsiminen on Gustafssonille epäkiitollinen tehtävä, mutta mitä se on Virkkusen kuntauudistuksen rinnalla.

Työministeri Lauri Ihalaisen seuraava vaikea tehtävä on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Kaikille nuorille on järjestettävä joko työtä tai opiskelupaikka.

40 000 nuorta on kadonnut yhteiskunnalta. Heidän palauttamisekseen Ihalainen joutuu nielemään monia periaatteita, jotka aikoinaan SAK:n puheenjohtajana toi juhlavasti julki.

Hyviä neuvojia ei Ihalaiselta näinä päivinä puutu. VATT:n uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen (sd.) vääntää mutkia suoriksi ruotsalaisessa kansankodissa oppimallaan innolla. Nuorten palkkojen alentaminen ja sosiaaliturvan leikkaaminen aiheuttavat puoluetovereille vatsanväänteitä. Kotihoidon tuen leikkaamisesta hiiltyy oppositio.

Eduskunnassa aika moni on Pirkko Mattilan (ps.) linjoilla. Koulun pitäisi paremmin valmistaa työelämään. Jari Myllykoski (vas.) epäili nykyisten teoreettisten ammattitutkintojen järkevyyttä.

Inkeri Kerolan (kesk.) mielestä keskustelua eläkeiän nostosta pitää siirtää myöhemmäksi. Jos emme osaa ohjata nuoria työelämän suulle, eläkkeille ei ole maksajia.

Eläkeikäkeskustelun itsepintainen kiirehtiminen oli pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ainoa varsinainen virhe. Hiljalleen keskusta havahtuu porvarihallituksen ikeestä

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF