vierasyliö Työkäytännöillä on merkitystä

Ammatillinen työkäytäntö on laaja aihe, jonka varsinaista merkitystä harvoin pohditaan.

Organisaatiossa ammatillinen työkäytäntö ilmenee eri tavoin ja toimijoilla on siitä monenkirjavia henkilökohtaisia käsityksiä.

Johdon käsitykset ja näkemykset perustuvat useimmiten eri organisaatiokoulukuntien oppeihin ja milloin mihinkin muodissa olevaan johtamisstrategiaan. Työntekijöiden käsitykset taas pohjautuvat eritoten käytäntöön ja siihen, miten he kokevat ammatillisen osaamisensa, asiakkaiden vaatimukset ja odotukset sekä itsensä toimijoina omassa yrityksessään ja alallaan yleisesti.

Paitsi organisaatiossa tämä ilmenee myös yksinyrittäjillä, esimerkiksi maatalous- ja metsäpalvelualoilla, ja yleensäkin yrittäjillä, jotka toimivat sekä johtajana että työntekijänä.

Erilaiset näkökulmat luovat mahdollisuuden kehittää tai selkeyttää toimintaa, ja toisaalta ne voivat johtaa henkilöstöä kuluttavaan kierteeseen, vaikeisiin konfliktitilanteisiin ja keskinäisiin ristiriitoihin. Ristiriitoja voi syntyä etenkin, jos ihmisten erilaisia tulkintoja työyhteisöstään ja toiminnastaan ei oteta huomioon vuorovaikutteisessa keskustelussa.

Pitkään jatkuessaan ristiriidat syövät ihmisten voimavaroja ja murentavat yhteisöllisyyttä, johtamatta mihinkään uuteen tai parempaan. Ristiriidat saattavat vaikuttaa epäedullisesti myös asiakassuhteisiin.

Yleensä ihmiset kokevat työnsä eri tavoin riippuen heidän asenteistaan, aineellisista ja sosiaalisista tarpeistaan ja halustaan toteuttaa itseään. Ihmisten työasenteet ovat aiemmin perustuneet uskontoon, yhteisöllisyyteen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Johtamis- ja organisaatioteoriat ovat vaikuttaneet perinteiseen työkäsitykseen muokkaamalla työntekijöiden käsityksiä siitä, miten työtä tehdään ja mikä asema ihmisellä on työyhteisössään.

Ammatillisesti orientoituneessa organisaatiossa työntekijöihin ja toimintaan kohdistuu sekä odotuksia että vaatimuksia eri tahoilta.

Ammatillisessa työkäytännössä odotukset ja vaatimukset kohdistuvat työntekijän (tai yksinyrittäjän) kompetenssiin, mikä vaikuttaa työn suorittamiseen, asiantuntijuuteen ja palveluaspektiin. Kompetenssi tarkoittaa työntekijän tietoja, taitoja, kykyjä ja persoonallisuuden piirteitä, jotka vaikuttavat työn suorittamiseen.

Ammatillisessa työkäytännössä olennaista on kuitenkin työntekijän oma käsitys työstä ja sen tekemisestä. Myös kompetenssi kehittyy käsitysten muuttuessa ja työtä tehdessä. Lisäksi käsitykset asiantuntijuudesta, ammatillisesta toimijasta ja toiminnasta sekä ammatillisesta yhteisyydestä ovat osa ammatillisen työkäytännön sisältöä.

Asiantuntijuuteen ja ammattiin liittyy kompetenssia lähellä oleva käsite ammattitaito. Se on kuitenkin liitettävissä työn tekemiseen ja yleensä ammattikäytäntöjen kehittämiseen, joten ammattitaito tulkitaan tietyn alan ja ammatin edellyttämän kompetenssin yhdistelmänä.

Varsinkin ammatillisesti orientoituneessa organisaatiossa asiantuntijuuskäsitykseen tiivistyvät oman erityisalan syvällinen tuntemus ja erilaiset tiedon komponentit, jotka ilmenevät joko tiedostamattomasti tai tietoisesti käytännön kokemuksena, rutiineina ja työntekijän omana tietoisuutena voimavaroistaan; tietämyksensä, kykyjensä ja taitojensa rajoista.

Asiantuntijuudessa korostuu reflektiivisyys; toimintojen pohtiminen ja itsearviointi sekä koko työyhteisön toimintaan kohdistuva kriittinen tarkastelu (evaluointi).

Toimijuudessa kiistellään siitä, määräävätkö sitä yksilölliset valinnat vai sosiaaliset rakenteet. Johtamis- ja organisaatioteorioissa tätä aluetta on lähestytty ikään kuin ulkoapäin: työntekijää määritellään esimerkiksi passiiviseksi tai aktiiviseksi, sellaiseksi joka on alisteinen tai jolle sallitaan eriasteisia toiminnan vapauksia tai rajoituksia.

Toimijaan ja toimijuuteen sisältyy myös vastuullisuus. Tällöin toimijuus painottuu subjektiiviseen kykyyn, tietoon ja omaehtoiseen valvontaan. Tätä painolastia lisäävät ristiriidat identiteetin vahvistamisen valintamahdollisuuksien ja toimijoiden sosiaalisten suhteiden välillä, sillä niihin heijastuu tietoyhteiskunnan ihmistä kuluttava luonne.

Ammatillisessa työkäytännössä myönteistä toiminnalle ja työntekijälle itselleen ovat työntekijän vastuullisuus, omaehtoinen valvonta sekä työntekijöiden toiminnan ja kokemusten reflektointi ja sosiaaliset suhteet. Tämä on sovellettavissa myös yksinyrittäjyyteen maatalous- ja metsäpalvelualoilla.

Ammatillisessa yhteisössä kiteytyy työn ja työyhteisön kokemukset, ammatillinen identiteetti ja suhteet. Työntekijöiden ymmärrys ja heidän antamansa merkitykset työstä ja ammatista synnyttävät arvostusta ja elinvoimaa yhteisöön.

Ammatillisessa ryhmässä, tiimissä ja yhteisössä ryhmätietoisuus on vahva, mikä perustuu ammatilliseen identiteettiin ja yhteisesti sovittuun tapaan toimia.

Ammatillinen identiteetti luo ja tukee voimakkaasti työpaikkasidonnaisia tekijöitä.

Vahva ammatillinen identiteetti näkyy niinä arvoina ja merkityksinä, joita ihmiset tuottavat sosiaalisessa kanssakäymisessään. Lisäksi yhteisössä ammatillista identiteettiä vahvistavat monet tunnusmerkit, symbolit, esimerkiksi puhetapa ja pukeutuminen.

Ammatillinen yhteisö luo jäsenilleen arvosysteemin, mikä ulottuu sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä työpaikalla ja sen ulkopuolella, esimerkiksi asiakassuhteissa. Edellä mainittu edellyttää avointa toimintaympäristöä ja monimuotoisen vuorovaikutuksen sallivaa ilmapiiriä.

Yhteistyö asiakkaiden ja eri asiantuntijatahojen, myös muiden kuin oman ammattikunnan ryhmien, luo valmiutta, joustavuutta ja luovuutta ammatilliseen työkäytäntöön. Toimintaa ja yhteisyyttä vahvistaa se, kun annetaan tilaa arjen dialogille.

SILJA VELMALA

Kirjoitus perustuu kirjoittajan maatalous- ja metsätieteiden lisensiaattityöhön, joka hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 14.2.2012.

Avaa artikkelin PDF