Rukasen Anssin pellavalla maalataan ensi kesänä
KOKEMÄKI, EURA (MT)
Satakuntalaisen pellavaväen pitkä toive paikallisesta perinnemaalista toteutui. Kesän aikana on maalattu kymmeniä taloja lähiseudun pelloilta korjatun pellavan sadolla.
Kauvatsalla, Uulan maalitehdasta vastapäätä asuva Anssi Rukanen kylvi keväällä tilan ensimmäiset pellavat. Liikkeelle piti lähteä varovasti, muutamilla hehtaareilla, mutta tukien takia ala kasvoi yli 11 hehtaariin.
Rukanen naurahtaa, sillä hänestä on tullut pellavamannekiini, vaikka vasta ensimmäiset pellavat ovat kasvamassa. Pellavapelto on sopivasti Uulan maalitehtaan vieressä.
Isäntä hivelee tasaisen keltaisena lainehtivaa pellavaa. Siemenet kylvettiin viikko ennen vappua, jotta puinti ei venyisi kohtuuttoman myöhään. Haasteellisin, eli puinti, on vielä edessä. Jos se sujuu, pellava kiinnostaa myös jatkossa.
Viljatilalle kaivataan välikasveja. Rypsi jäi kokeiluksi, kun tuholaisten kanssa ei pärjätty. Pellavalla ei pitäisi olla tuholaisia eikä tauteja.
Bioliniä Euran Paneliassa isännöivä Tapani Suonperä on kypsytellyt ajatusta lähiseudulla tuotetusta perinnemaalista vuosia ja yrittänyt saada muita innostumaan. Talvella osaset loksahtivat kohdalleen.
Suonperä viljelyttää 200–300 hehtaaria pellavaa ja puristaa öljyn ja naapurikylän Villa Pellava hoitaa markkinoinnin. Naapurikunnassa Kokemäen Kauvatsalla Uulatuote huolehtii maalin valmistuksesta. Paikallismaalille on omat Villa Pellava -etiketit.
Uulan saaminen mukaan tyydyttää Suonperää: se luo uskottavuutta, imagoa.
”Vaikka puhutaan lähimaalista, laadussa ei ole tingitty.”
Aivan kaikkea ei pystytä tekemään itse. Vernissan keittäjää ei ole löytynyt kotimaasta. Työ teetetään Hollannissa samassa tehtaassa, josta Uulakin hankkii raaka-aineensa.
Biolin on toimittanut Uulalle tämän vuoden tuotantoa varten yli 20 000 litraa kotimaista vernissaa maalien raaka-aineeksi. Osa palautuu maalina.
Suonperän mukaan aluksi kaavailtiin muutamaa värisävyä, mutta Uulan myötä värin voi valita vapaasti.
Keskustelua oli myös siitä, tehdäänkö pellavaöljymaalia vai pellava-petroliöljymaalia.
Jälkimmäinen valittiin miesten tahdosta, myhäilee Sari Lehtimäki-Kataja kartanoputiikki Villa Pellavasta Euran Paneliasta. Putiikissa myydään maalien sekä koirien ja hevosten pellavajalosteiden ohella kotimaisia Andiatan vaatteita.
Suonperän mielestä pellava-petroliöljymaali on peittävää ja ehkä helpompaa maalata kuin perinteinen pellavaöljymaali. ”Hyviä ovat molemmat.”
Suonperä on ilahtunut, että paikallismaalille on löytynyt kysyntää lähiseudulta. Lähellä tuotetulla on merkitystä. Lyhyen toimitusketjun ansiosta hinta on pystytty pitämään kilpailukykyisenä.
Suonperä on jalostanut pellavansiemeniä yli 15 vuotta. Ensin tehtiin pellavarouheita tuotantoeläimille, sitten hevosille ja nyt myös lemmikeille.
Pellavaöljylle on monenlaista käyttöä. Okra-messuilla esiteltiin kylmäpuristetulle pellavaöljylle 3 litran hanapakkaus. Öljy markkinoidaan lemmikeille ja hevosille.
Toimitusjohtaja Sari Uunila Uulatuotteelta on ilahtunut kotimaisesta maalin raaka-aineesta ja on valmis lisäämään huomattavasti kotimaisen raaka-aineen käyttöä.
Lähiseudulla tuotettu pellavaöljy on laadultaan vähintään tuontiöljyn veroista, osin parempaakin. Pohjoisen pitkä päivä vaikuttaa pellavan öljykoostumukseen ja öljyn kuivumiseen.
Uula käyttää Biolinilta hankittua öljyä puuöljyyn sekä jonkin verran muihin tuotteisiin. Kotimaisuudesta kerrotaan purkissa.
Pääosa maaleissa käytetyistä pellavansiemenistä tulee Uulalle Kanadasta.
Yhtä hyvin pellavat voisi kasvattaa Suomessa, Suonperä sanoo.
Perinteisten öljymaalien menekki on ollut tasaista viime vuodet. Kysyntä elää säiden mukaan. ”Ei liian kosteaa eikä kuumaa, mutta aurinkoista”, Uunila toivoo.
Hän uskoo, että kestävän kehityksen opein tehdyille tuotteille riittää menekkiä. Laajentumista naapurimaihin mietitään.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
