Maaseudun köyhiin kannattaa investoida
Maaseudun elinkeinoista saa toimeentulonsa 2,5 miljardia ihmistä.
Maapallon ihmisistä siis joka kolmas elää ruuan- ja luonnonvarojen tuotannosta.
Heistä suurin osa on köyhiä, minkä vuoksi he ovat laiminlyöty voimavara päätettäessä ilmastonmuutoksesta ja yleensäkin luonnonvarojen kestävästä käytöstä, painottaa Jeffrey Y. Campbell.
FAO:n perhemetsäohjelman, FFF:n, johtaja vieraili Suomessa reilu viikko sitten.
Pientilalliset ovat FFF:n kokemusten mukaan paras moottori köyhyyden poistamisessa, jos he pääsevät kiinni investointeihin.
Nyt vain tarvittaisiin kansainvälisten rahoittajien huomiota sille, että tällainen ihmisistä itsestään lähtevä liike on myös tehokas, Campbell sanoo.
Puolet maailman puuvaroista kuluu vuosittain energiantuotantoon.
Afrikassa ja Intiassa suhdeluku hipoo jopa 80:tä.
”Jos näitä puuvaroja käytettäisiin viisaammin, se olisi valtava hiilinielu”, Campbell toteaa.
Satelliittikuvista voidaan hänen mukaansa todeta, että maaseudun ihmiset ovat ahkerimpia puiden istuttajia.
”Silti heidän osaamistaan ei huomioida ilmastoneuvotteluissa”, Campbell toteaa.
He eivät myös pääse osallisiksi ilmastorahastoista, joissa kannustimet maksetaan vasta jälkikäteen saavutetun puunkasvun perusteella.
Pienviljelijät sen sijaan tarvitsivat rahaa ennakkoon esimerkiksi investointituen tai lainan muodossa taimituotantoon.
Hiilinielujen lisäksi puustosta on muitakin tärkeitä avuja.
Niiden juuret sitovat maaperää ja ehkäisevät eroosiota sekä tulvien sattuessa maanvyöryjä.
Kun puita istutetaan viljelykasvien kanssa rinnan, monimuotoiset alueet sopivat karjanhoitoon.
Campbell huomauttaa, että maaseudun pienviljelijöiden vaikutusmahdollisuuksista olisi yhtä lailla hyötyä maankäytön suunnittelussa ja maaoikeuksien selkeyttämisessä. Vältyttäisiin muun muassa ikäviltä uutisilta suurten kaivoksien syrjäyttämistä viljelijäperheistä.
Pienet toimijat saavat yhdessä aikaan paljon sellaista, mikä olisi yksin mahdotonta, muistuttaa FFF:n ohjausryhmässä toimiva kehityskysymysten konsultti Markku Aho.
FAO:n ohjelmassa keskitytään tästä syystä pientilojen ja perhemetsänomistajien yhteistyön lisäämiseen.
Campbell lisää, että suomalaiset osuuskunnat ovat olleet merkittävä moottori koko maan talouden ja hyvinvoinnin nousussa. Samalla tuottajat ja metsänomistajat ovat voineet vaikuttaa itseään koskevaan lainsäädäntöön.
”Tässä yhdessä tekemisen mallissa Suomi sopii kannustavaksi esimerkiksi monille köyhille maille”, Campbell kehuu.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
