Median paisuttama kaivossotku löysi ymmärtäjän

Tietokirjailija Marko Erolan mielestä mediakirjoittelua voi osin syyttää siitä, ettei kaivos saanut elintärkeitä rahoituksia. Kuva: Pekka Fali

Toimittajataustainen tietokirjailija Marko Erola ei säästele kollegoitaan tiistaina julkistetussa Kirottu kaivos -teoksessaan. Hän ei myönnä olevansa kaivoksen puolustaja, vaan kuvaa itseään ymmärryksen lisääjäksi.

Talvivaara on Erolan mukaan ollut ”kaikkien aikojen yritys”, kun katsotaan sitä, miten paljon siitä on mediassa kirjoitettu. Juttuja on ilmestynyt 15–16 kappaleen päivävauhdilla.

Erola sanoo Talvivaaraa ennen kaikkea ”media-happeningiksi”. Siellä on tapahtunut vähemmän kuin mitä mediassa on annettu ymmärtää.

Mediakirjoittelua voi hänen mukaansa ainakin aavistella yhdeksi syyksi sille, että kaivokselle elintärkeitä rahoituksia on jäänyt saamatta.

Toimittajien olisi Erolan mukaan pitänyt tarkistaa faktojaan esimerkiksi sulfaattipäästöistä ja niiden suuruusluokista.

”Tasot ovat niin matalia, että oululaisten juomavedessä sitä on saman verran”, Erola sanoi Jormasjärven ja Laakajärven pitoisuuksiin viitaten.

Mysteerinä hän pitää sitä, miksi ihmiset ovat pitäneet suurta meteliä järvien pilaantumisesta.

”On pieni porukka, joka on pitänyt meteliä”, Erola sanoi.

Jos onnettomuuksien suurin syyllinen eli purkuvesireitti olisi johdettu isompiin järviin, tilanne olisi vastaava kuin se, minkä verran metsäteollisuuden paperitehtaat ovat sulfaattia vesistöihin syytäneet vuosikausia. Näin Erola vertaili julkistamistilaisuudessa.

Kaivoksen tulevaisuuden Erola näkee yhä myönteisessä valossa. Hän oli itsekin sijoittaja, joka sijoitti rahojaan yritykseen juuri ennen kipsisakkaonnettomuutta.

Erolan kirja lähti painoon päivää aikaisemmin, kun Talvivaara ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin.

”Siihen uskon, että työtä siellä on vuosikausiksi eteenpäin.”