Kirja Mies joka torjui Frank Zappan
Henkilökuva Dave Lindholmista pitäisi kai lukea alusta loppuun. Siihen on hyvä syy, sillä Lamppu Laamasen teoksessa ei ole sisällysluetteloa. Kirjailija menee heti suoraan asiaan eli Isokynän elämän alkuhetkiin Helsingin Naisten-
klinikalla olympiavuonna 1952.
Suomen monipuolisimpiin kitaristeihin ja rocklyyrikoihin lukeutuvan Dave Lindholmin isä Elmer oli levyttänyt jazzmuusikko, jonka pääinstrumentti oli pasuuna. Velipoika Calle taas valitsi soittimekseen klarinetin. Musikaalisesta kodista siis.
Kirjoittaja käy läpi Daven lapsuus- ja nuoruusvuodet yksityiskohtaisesti polkuautokaudesta Bob Dylaniin, Lindholmin idoliin, johon häntä itseään myös myöhemmin verrattiin.
Muusikkolegendan poikavuosien jälkeen päästään 1960-luvun lopulle, jolloin Dave kokee bluesherätyksen kuultuaan Fleetwood Macin kitarasankarin Peter Greenin soittoa Kulttuuritalon lavalla. Pian tämän jälkeen Lindholm päästelee jo sinisiä säveliä omasta sähkökitarastaan ja muun muassa Frank Zappa pyytää nuorukaista bändiinsä. Dave kuitenkin kieltäytyy yhdysvaltalaisen rock-ikonin tarjouksesta.
Artistin värikkään tarinan rikkovat pitkin kirjaa tulevat välähdykset eri vuosikymmeniltä. Niissä aikalaiset, kuten helsinkiläisen Tavastia-klubin pitkäaikainen toimitusjohtaja Juhani Merimaa ja muusikkokollega Tuomari Nurmio, pääsevät kertomaan muistojaan Davesta.
Mikäs siinä, Laamasen kerronta soljuu mukavasti eteenpäin ja hän tuntee selvästi aiheensa perin pohjin. Oma tietämykseni Pieni ja hento ote -hitistään tunnetusta Lindholmista on paljon pinnallisempi, mikä tekee myös lukukokemuksesta haastavan.
Lamppu Laamasen kirja on asiantunteva ja mukaansatempaava mutta toisaalta hieman rosoinen ja turhan poukkoileva.
Tietty rosoisuus tosin kuvaa hyvin myös Dave Lindholmia, joka väittää kirjassa, ettei ole suunnitellut uraansa lainkaan. Aika paljon sanottu artistilta, joka on soittanut lukuisissa eturivin kokoonpanoissa (mm. Sleepy Sleepers) ja työskennellyt niinkin nimekkäiden muusikoiden kuin Albert Järvisen ja Otto Donnerin kanssa.
Henkilönä Davea luonnehditaan itsepäiseksi oman tien kulkijaksi, pisteliääksi, mutta toisaalta myös sydämelliseksi ja ujoksi.
Dave Lindholm – Tietenkin -elämäkerran suurena plussana ovat kattava diskografia, runsas kuvitus ja jämpti lähdeluettelo.
Riku-Matti Akkanen
Lamppu Laamanen: Dave Lindholm – Tietenkin. 487 sivua.
Johnny Kniga, 2015.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
