VIERASKOLUMNI Johtaminen ei ole helppoa hommaa

Olen politiikan ammattimies. Perussuomalaisten puheenjohtaja jo seitsemättätoista vuotta. Näin vuoden lopulla on hyvä tarkastella kulunutta aikaa ja suunnata tulevaisuuteen. Kokemus auttaa, mutta se ei pelasta.

Tein päätökseni EU-vaaleista tietoisena siitä, että sitä arvioidaan kriittisesti. Isot päätökset on tehtävä itse. Jos asia on sinulle tärkeä, tee se itse.

Aika moni meistä miettii, mitä muut ovat minusta mieltä. Haetaan hyväksyntää. Se on inhimillistä. Iän myötä olen huomannut, että minulla tuo tarve on vähentynyt. Mistä tuo mahtaa kertoa? Välinpitämättömyyttä? Ajan mukanaan tuomaa kokemusta. Itsevarmuutta? Johtaja ottaa vastuun, siinä onnistun tai epäonnistun. Jos ei uskalla, epäonnistuu varmasti.

Poliittista johtajuutta mitataan liian yksipuolisesti. Kyse ei ole pelkästään vaalituloksista, hallituspaikoista ja kannatuksesta gallupeissa. Johtaja saa muut mukaan, tekemään ja toimimaan. Tämän yhteistoiminnan tuloksena tulevat vaalimenestys ja siitä seuraavat merkittävät asemat.

Puheenjohtaja on nimenomaan oman puolueensa ja jäsentensä johtaja. Pääasia on omien luottamus ja tuki. Aina parempi, jos tukea tulee myös keskustasta, kokoomukselta ja kommunisteilta. Se ei kuitenkaan ratkaise. Puolueen puheenjohtajan on ymmärrettävä nämä asiat. Suuttua saa, harkintakykyä ei saa menettää.

Puheenjohtajan kannatus ei synny hetkessä. Se ei hetkessä haihdu. Nykyajan politiikka näyttää vaativan nopeita voittoja. Tarkemmin tarkastellen, tämä ei pidä paikkaansa. Kestävää menestystä syntyy vain lujalle perustalle. Kentän tuelle.

Matti Vanhanen oli pääministerinä lähes kaksi kautta. Mitä jäi mieleen? Parkkipaikalle jätetty tyttöystävä? Ei. Se oli sivujuonne.

Hän ja Jarmo Korhonen johtivat keskustan suurimmaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, vaikka presidentinvaalit vuoden 2006 menivät alle odotusten. Vanhanen osasi jakaa hommat tai antoi Korhosen jakaa ne. Kenttä toi voiton. Kun kannatus rapautui, se johtui väärästä politiikasta, ei kannattajista.

Olen yksi Perussuomalaisten neljästä perustajasta. Kun aloitimme, meillä ei ollut kannatusta, ei rahaa, ei jäseniä. Mitä meillä oli? Idea. Ja usko menestymisen mahdollisuuteen. Kyky saada ihmisiä mukaan. Kenttä toi kannatuksen. Puheenjohtaja johti. Yhdessä tehdään, minä johdan. Sillä on menty ja pärjätty tähän asti. Nyt tarvitaan jotakin uutta.

Eurovaaleissa murros tulee Euroopan unioniin.

Eduskuntavaali on eri vaali. Sen ymmärtäminen vaatii poliittista johtajuutta. Poliittinen ohjaus vaatii sen, että suunta on selvillä. Kentän kanssa suunta löytyy. Ja johtaja menee etulinjassa. Silloin suomalainen tulee mukaan.

Avaa artikkelin PDF