Vappuna viljelijä pyrkii pellolle – Maalla työn juhlaa vietetään harava kädessä
Viljelijä ja maatalouden työntekijä nousevat vielä molemmat traktorin rattiin, mutta kartanomaanviljely lisääntyy Suomessakin.
Näin hyvä tilanne tuskin on tänä vappuna juuri missään päin Suomea. Kuva viime kevään kylvöistä. Kuva: Sanne KatainenKun muu Suomi viettää työväenjuhla vappua vapaalla, maatiloilla tehdään töitä.
Eläintilojen rutiinit eivät lepää pyhänäkään ja jos pellot eivät vielä kanna koneita, ainakin valmistaudutaan kylvämään.
”Vappuna pitäisi olla siemen lajiteltuna ja koneessa valmiina. Isäntä rasvailee rasvanippoja ja tarkistelee säätöjä. Kävelee taatusti pellolla, katselee ja nuuhkii ilmaa ja mittailee, milloin olisi oikea päivä kylvää”, maaseudusta ja maatalouden historiasta tietokirjoja kirjoittanut Juha Kuisma kuvailee toukokuun alkua.
Vapun päivänä moni toivoisi pääsevänsä pellolle levittämään lantaa, muokkaamaan ja jopa kylvämään.
Tänä vuonna isossa osassa maata pellot eivät vielä kanna koneita. Kevät on pari viikkoa myöhässä etelässäkin.
Kuisma arvioi, että Uudellamaalla noin kolmasosassa vappuja, tuskin puolissa, ollaan kylvötöissä.
Eikä olla Kuisman kotikulmilla Lempäälässäkään.
”Tällä kylällä on savimaita ja hyvin märkää. Notkopaikoissa on lampareita, tiedä onko salaoja paikoin liettynyt umpeen vai onko talvessa ollut jotain erikoista”, hän pohtii.
Ennen vanhaan vapun aika ei ollut vuodenajoista maatiloilla työllistävin. Kylvö vaati työvoimaa huomattavasti korjuuta vähemmän.
Monella saattoi olla syytä lähteä etsimään ruokaa nälkäänsä. Hauen kutuaika keväällä toi tärkeää lisäravintoa.
”Jyrkinä jyräys kalamiehen kattilassa”, sanonta kuuluu. Jyrkin päivänä 23. huhtikuuta alkoi kalastuskausi.
Myös karjalla oli nälkä.
”Vanhassa maataloudessa rehut loppuivat aina kesken. Lehmät ajettiin ulos jo ennen kuin ruoho oli alkanut kasvaa. Ne joutuivat syömään pensaiden urpuja ja mitä hätäänsä löysivät. Alkoivat toipua kun ruoho alkoi kasvaa”, Kuisma kertoo.
Vielä vanhempaan aikaan keväällä lähdettiin eräsijoille. Yleensä tilalla oli kahdesta neljään hehtaaria peltoa ja isäntä riitti kylväjäksi. Muut nuoret miehet hyppäsivät veneisiin heti kun jäät olivat lähteneet.
”Täältä Lempäälän ja Valkeakosken korkeudelta soudettiin kolmekin sataa kilometriä Keiteleen pohjukkaan. Nuoret miehet mylläsivät pohjoisessa turkisten perässä ja kaskien teossa”, Kuisma sanoo.
Nykyäänkin kylvämään riittää usein yksi mies. Mutta muutaman hehtaarin sijaan kylvetään muutama sata.
”Yksi mies, traktori ja suorakylvökone jossain Loimaalla paukauttaa 300 hehtaaria kevyesti. Eikä tarvita muuta kuin, että siemenet ovat valmiina.”
Maanviljelijöillä on pitkä historia työnantajina. Vappuun liittyvä työväen ja kapitalistin välinen luokkataistelu ei kuitenkaan perinteiseen talonpoikaiskulttuuriin kuulunut. Työväen ja isännän välinen säätyero ei nimittäin ollut suuri.
”Maataloissa on syöty samassa pöydässä samaa ruokaa. Isäntä on ollut pellolla siinä missä renki ja palkollinen samaa työtä tekemässä. Tavat ja kieli olivat yhteisiä”, Kuisma luettelee.
Isäntä korkeintaan varasi itselleen parhaan työkalun.
Kuisma kertoo vanhan vitsin presidentti Kyösti Kalliosta.
”Kallio oli rengin kanssa pellolla, sanotaan 1920-luvulla. Vaalit olivat tulossa ja renki sanoi: Saas nährä, kumpi voittaa. Me vai noi sosialistit.”
Kulttuuri on nykyään muuttunut. Maatalouden työntekijä ei enää eroa muiden alojen duunarista ja yhteisöt ovat kadonneet.
”Työntekijät asuvat omissa oloissaan ja vapaa-aika on omassa hallinnassa. Työntekijää kohdellaan palkkasummana, eikä heihin uhrata yhtään enempää.”
Muutos johtuu globalisaatiosta. Maatilaa on johdettava kuin yritystä ja pääoma vaatii tehokkuutta.
”Fiksuin maatilayrittäjä on enää harvemmin traktorin ratissa. Se liikkuu maailmalla ja laskee koko ajan laskimella, mitä kannattaa tehdä.”
Onko maanviljelijästä tullut kapitalisti?
”Sillä tavalla on, että sidotun pääoman välttämättömyys korostuu koko ajan. Ruotsissa kehitys on valtavan pitkällä. Siellä melkein jokainen maatila on kartano suomalaisen silmin. Kun sotia ei ollut, sukupolvelta toiselle karttuneen pääoman rooli on isompi.”
Kartanomalli tulee Suomeenkin, vaikka parikymmentä vuotta Ruotsia jäljessä. Vaikka suurin osa tiloista vielä on perheen kokoisia, on tilakoon kasvu vääjäämätön.
”Olen kehityksestä surullinen, vaikka ymmärrän taloudellisen pakon. Maaseudun kiinnostavat asiat liittyvät talonpoikaiseen ja pienviljelijän maailmaan.”
Talonpojalla oli talonpoikaisjärkeä.
Kuisman mukaan managerimaataloudessa ei enää ole pehmeitä arvoja, joita maataloudelta odotetaan. Siksi maatalouden puolustaminen vaikeutuu.
Maaseudulla vappu on Kuisman mielestä myös pihatöiden päivä.
”Monelle se ei ole ylioppilaiden ja työläisten juhla, vaan pihanraaputuspäivä keskellä arkea, jolloin nautiskellaan ulkona. Vappu otetaan vastaan harava kädessä, varmasti monella maatilallakin.”
Kuisma itse lähtee vaimon suvun kotipaikalle Juankoskelle
”Sinne rakennetaan aitan näköistä vierasmajaa. Varsinaisen vapunpäivän puolella leikkaan kotona kuusiaitaa ja ehkä jopa yhden omenapuun vesioksia”, hän suunnittelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
