huidunperä Hyvältä pohjalta ulos yhteiskuntaan
Koulut ovat nyt päästäneet koululaiset kesälomille, ja maamme lukiot taas ovat juhlavasti lakittaneet ja sitten lähettäneet oppilaansa juhlavin puhein ja perinteisin suvivirsin ”ulos yhteiskuntaan”. Eli kohteet hakeutuvat jatko-opintoihin tai etsiytyvät työtehtäviin.
Me suomalaiset voimme olla ylioppilastilanteeseemme eli saavuttamamme yhteiskuntakehityksen koulutus- ja sivistyspuoleen varsin tyytyväisiä. Suuri, merkityksellinen ja varsin pitkällinen on tämä koulutuksemme kehittämistoiminta ollut. Pohjoinen valtiomme on määrätietoisesti kehittänyt kulttuuriaan ja sen yhtä keskeisintä osaa, koulutusta, viimeksi etenkin peruskoulujärjestelmäämme.
Huidunperällä on muisteltu pitäjän menneitä koulutuksen vaiheita. Tiedettiin, että vuonna 1866 meillä annettiin kansakouluasetus ja että 1870-luvulta nälkävuosien menetysten jälkeen seurasi voimakas väestönkasvun vaihe. Erikoista oli, ettei 1860-luvulla eikä vielä 1890-luvun lopullakaan säädetty yleistä oppivelvollisuutta. Se toteutettiin vasta 1910-luvulla. Tällöin – siis vuonna 1910 – ylioppilaita valmistui vain 929, vaikka ensimmäinen yliopistomme oli perustettu jo 1640.
Vuonna 1930 meillä ylitettiin kahdentuhannen uuden ylioppilaan vuotuismäärä, ja 1970-luvulta lähtien vuotuisluku nousi yli 20 000:n. 1990-luvulla ylitettiin osin jo 30 000 ylioppilaan raja, ja ennätysmäärä ylioppilaita valmistui vuonna 2002, jolloin 36 224 nuorta sai valkolakin.
Kuvaavaa varhaisajoillemme oli, että lukiot olivat maaseudulla perin harvassa. Maalaiskunnasta opintielle lähtevä, tavallisesti maatilan miespuolinen perillinen, joutui käymään koulunsa jossakin maakuntansa lähikunnassa tai suoraan lähikaupungissa, jossa oppikoulu jo toimi. Tavallista oli, että koululainen asui alivuokralaisena sukulais- tai tuttavaperheessä ja palasi vain loma-ajoiksi omaan kotiin.
Vielä vuonna 1970 oli ylioppilastutkinnon suorittaneita meillä vain vajaat 5,4 prosenttia väestöstä. Maalaiskunnissa ylioppilastutkinnon oli tällöin suorittanut vain 2,7 prosenttia väestöstä. Nyt keskiasteen opinnot on suorittanut noin 40 prosenttia kansalaisista.
Maamme on siis onnekseen panostanut koulutukseen. Lukiokoulutuksen piiriin kuuluu meillä nykyisin lähes 110 000 oppilasta. Ammattikouluissa taas opiskelijamäärä on lähes 280 000. Näistä tutkinnon suorittaa vuosittain keskimäärin 67 000. Ammattikorkeakouluissamme taas opiskelee meillä lähes 140 000 nuorta.
Tutkinnon heistä nykyisin vuosittain suorittaa tilastojen kertoman mukaan 23 000 opiskelijaa. Yliopistoissa taas opiskelee maamme nuorista lähes 170 000.
Osana panostuksen tulosta on alueellisesti kattava lukioverkosto. Se on osa kansalaisten alueellista tasa-arvoisuutta, josta on huolehdittava. Siihen kuuluu myös lukioiden taso, joka sekin näyttää olevan kohdallaan. Merkittäviä alueellisia eroja ei ole päässyt syntymään.
Huidunperällä toivotaan, että näin on jatkossakin, vaikka kuntauudistus ja muut niin sanotut tehostamista tavoittelevat säästöt koulutuksellista tasa-arvoa uhkaavatkin.
Täällä myös todettiin, että koulutuksen vaikutus näkyy meillä työllisyystilastoissa. Nykyisin maa- ja metsätalous työllistävät 3,7 prosenttia väestöstä lukunsa noustessa 85 000:een. Teollisuus taas työllistää yli 14 prosenttia ja rakennustoiminta 6,5 prosenttia, kauppa- ja kuljetusalat työllistävät peräti 22 prosenttia. Sen sijaan julkinen hallinto, maanpuolustus, sosiaalivakuutus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut vastaavat 28 prosentista toimialojen työllisiä.
Maataloudessa on koneistus viime sotien jälkeen ratkaisevasti vähentänyt työntekijämäärää. Samalla maatalousväen merkitys elintarvikkeitten tuottajana on meillä pohjoiset olomme ja historiamme huomioon ottaen edelleen erityisen tärkeä kansallinen tehtävä.
Lähihistoriamme on kädestä pitäen osoittanut, mikä merkitys elintarvikkeiden kotimaisella tuotannolla on kansakunnalle ollut historian eri vaiheissa, myös viimeksi toisen maailmansodan aikana. Samalla on kyse elintarvikkeiden terveellisyydestä.
Äskettäiset uutiset eräistä ulkomaisten tuontielintarvikkeiden sisältämistä haitoista ovatkin viime päivinä korostaneet kotimaisen ruoantuotantomme ensisijaista, laadullista merkitystä.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
