Risainen paita saattaa jatkossa päätyä entistä useammin energiajätteeksi – osa jätehuoltoyhtiöistä on vähentämässä poistotekstiilin keräystä
Entistä suurempi osa suomalaisten käyttökelvottomista vaatteista saattaa lähivuosina päätyä poltettavaksi energiajätteenä.
Osa kuntien omistamista jätehuoltoyhtiöistä on vähentämässä poistotekstiilien keräyspisteitään. LEHTIKUVA/Heikki Saukkomaa.Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH) on luopumassa valtakunnallisesta roolistaan kotitalouksien poistotekstiilien keräyksessä ja kierrätyksessä. Osa muista kuntien omistamista jätehuoltoyhtiöistä on vähentämässä poistotekstiilien keräyspisteitään.
Poistotekstiilit ovat vaatteita ja kodintekstiilejä, jotka ovat liian huonokuntoisia käyttöön. Osa niistä soveltuu kuitenkin materiaalin kierrätykseen.
Esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuolto kertoo kotisivuillaan sulkevansa lokakuun lopussa neljä keräyspistettä, joista kolme sijaitsee tavarataloissa tai kauppakeskuksissa. Kotitalouksien poistotekstiilejä otetaan sen jälkeenkin vastaan kiertävässä Repe ja Romu -jätekeräysautossa.
Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Karjalassa toimiva Puhas ja Pohjois-Savon Jätekukko eivät ole vähentämässä poistotekstiilien keräyspisteitä, yhtiöistä kerrotaan sähköpostitse STT:lle. Molemmat jätehuoltoyhtiöt tekevät yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa.
"Pitää olla kekseliäs"
Lounais-Suomen Jätehuollon keräämiä poistotekstiilejä on päätynyt kemiallisen kierrätyksen kautta uusiksi kuiduiksi. Niistä on myös valmistettu muun muassa lankoja ja huovutettuja tuotteita. Poistotekstiilit soveltuvat myös rakennusalan käyttöön, esimerkiksi eristeisiin ja akustiikkalevyihin.
”Pitää olla kekseliäs, että löydetään hyödyntämiskanavia”, sanoo LSJH:n kehitysjohtaja Teemu Jutila.
Yhteistyötä on tehty useiden yritysten kanssa, ja LSJH on ollut tekstiilikierrätyksen edelläkävijä Suomessa.
Lounais-Suomen Jätehuollon tiedotteen mukaan luopumispäätöksen taustalla ovat EU:ssa poistotekstiilille määritelty tuottajavastuu sekä toiminnan heikko kannattavuus. Jutila kertoo, että merkittävä osa Suomen muista alueellisista jätehuoltoyhtiöistä on luopunut yhteistyöstä jo tämän vuoden alusta alkaen.
Jutilan mukaan ainakin Lounais-Suomen Jätehuolto pyrkii edelleen järjestämään oman alueensa poistotekstiilit uudelleenkäyttöön mahdollisuuksien mukaan. Lajittelutyö on kuitenkin kilpailutuksen jälkeen siirtymässä Turussa kiertotalouden alalla toimivan yhteiskunnallisen yrityksen vastuulle.
Kokemuksen valossa poistotekstiilien joukossa on 10–15 prosenttia niin hyväkuntoisia materiaaleja, että ne kelpaavat yhä käyttöön. Kyse on sellaisista vaatteista ja kankaista, jotka sopivat myytäviksi kirpputorilla tai kierrätyskeskuksessa.
Toisaalta osa kerätyistä poistotekstiileistä päätyy poltettaviksi energiakäyttöön, sillä esimerkiksi sekakuituja on vaikea hyödyntää materiaalina. Jätekukossa arvioidaan, että sen toimialueella kerätyistä tekstiileistä päätyy polttoon noin 60 prosenttia.
"Kaikki ovat ryhtyneet varovaisiksi"
Erityisasiantuntija Tuulia Innala Kuntaliitosta kertoo, että poistotekstiilien keräyspisteitä on paikoin saatettu vähentää.
”Tekstiili on jätteenä aika vaikea ja kallis hoidettava. Se vaatii hyvät säilytysolosuhteet”, toteaa Innala.
Esimerkiksi kosteudessa homehtuneista vanhoista vaatteista ei ole enää juuri muuhun kuin poltettavaksi.
Innala arvelee, että kunnilla ja niiden jätehuoltoyhtiöillä ei ole nyt kovin paljon intoa kehittää poistotekstiilien uusiokäyttöä. Vastuu on näillä näkymin niiden käsissä suhteellisen lyhyen ajan ennen kuin EU:n säätämä tuottajavastuumalli tulee voimaan.
Innalan mukaan poistotekstiilien uudelleenkäyttö oli Suomessa jo kehittymässä hyvään suuntaan, mutta EU:n tavoittelema erilainen organisointimalli ja etenkin uudistuksen hitaus ovat pysäyttäneet kehityksen.
”Kaikki toimijat ovat ryhtyneet varovaisiksi. Eletään ylimenokautta tai välikautta”, sanoo Innala.
Tuottajavastuu kolmen vuoden päästä?
EU-parlamentti hyväksyi syyskuussa jätepuitedirektiivin muutoksen, jonka yksi osa on tekstiilien tuottajavastuu. Direktiivin mukaan vaatteiden, muiden tekstiilien ja myös jalkineiden valmistajat ja maahantuojat velvoitetaan tuottajavastuuseen eli vastaamaan markkinoille saattamiensa tuotteiden uudelleenkäytöstä ja materiaalikierrätyksen kustannuksista. Lähtökohta on samantapainen kuin sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksessä.
Uudistuksen toteuttaminen kestää kuitenkin pari kolme vuotta. Kun direktiivi on julkaistu Virallisessa lehdessä, jäsenmailla on runsaat puolitoista vuotta aikaa sisällyttää se omaan lainsäädäntöönsä ja sen jälkeen 10 kuukautta saattaa järjestelmä toimimaan.
Sitä odotellessa Suomessa noudatetaan nykyistä jätelakia, joka velvoittaa kunnat vastaamaan kotitalouksien poistotekstiilien erilliskeräyksestä.
”On valitettavaa, että EU-lainsäädäntö on venynyt”, sanoo neuvotteleva virkamies Sirje Sten ympäristöministeriöstä.
Investointeja tekstiilikierrätysalalle on Suomessa viime aikoina tehty nihkeästi, koska on ollut epäselvää, kuka kierrätyksen lopulta maksaa.
”Muutamia vuosia sitten on ollut pöhinää, mutta nyt ikävä kyllä on huonompi tilanne”, sanoo Sten.
Sten tarkentaa vielä, että tuottajavastuu koskee sen voimaantulon jälkeen markkinoille tulleita vaatteita ja jalkineita.
”Valmistajien ja maahantuojien ei tarvitse vanhoja syntejä hoitaa”, sanoo Sten.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
