Kaupunkimehiläinen on maalaisveljeään kesympi
Kaupunkilaismehiläisten ja maalaismehiläisten välillä on eroa, kertoo Merja-Riitta Laurila Stadin Tarhaajista.
Kaupunkitarhauksessa asukkaat pitää ottaa huomioon paremmin kuin maaseudulla. ”Mehiläiskuningattaren pitää olla lauhkea niin pesänhoitajien kuin asukkaiden kannalta. Meidän yhdistyksen pesiä käytetään myös opetustarkoitukseen.”
Stadin tarhaajien pesien kuningattaret ovat italialaista rotua, sillä pohjoismaiset rodut ovat etelän lajitovereitaan ärhäkämpiä.
”Mehiläiset eivät voi parveilla samalla tavalla kaupungissa kuin maalla. Ne eivät voi toteuttaa luonnollista lisääntymismahdollisuuttaan.”
Kun pesään muuttaa uusi kuningatar, vanha ottaa mukaansa noin puolet pesästä ja alkaa etsiä uutta pesäpaikkaa.
”Paras paikka, josta olemme uuden pesän löytäneet, on lentoaseman parkkipaikalla olleen moottoripyörän bensatankin ulkokuori.”
Laurilan mukaan parveilevat mehiläiset yritetään saada aina kiinni ja poistaa uudesta pesäpaikasta.
Kaupungissa mehiläisten pesäpaikat on suunniteltava niin, että mehiläiset eivät törmäile ihmisiin tai päinvastoin. ”Lentoaukot on suunniteltava niin, etteivät ne osu ihmisten kulkuväylille.”
Pesät onkin hyvä sijoittaa vähintään kymmenen metrin etäisyydelle kulkuväylistä.
Suomen mehiläishoitajain liiton toiminnanjohtaja Heikki Vartiaisen mukaan kaupunkilaismehiläisen hunaja on myös maalaishunajaa maukkaampaa.
”Kaupungissa on yleensä paljon enemmän erilaisia kukkaistutuksia kuin maaseudulla.Siksi kaupunkilaishunajan maku toisenlainen.”
ELINA HELMANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
